Huh, mikä viikko! Kerttu on ollut flunssainen ja siksi paljon tavallista vaativampi. Onneksi hän on jaksanut olla hyväntuulinen edes silloin, kun minä olen ollut kosketusetäisyydellä. Ne hetket kun olen näpytellyt tekstiviestiä, laittanut itselleni ruokaa, käynyt vessassa tai muuta yhtä törkeää neitokaisen epähuomioimista, niin kitinä on alkanut välittömästi.
Luulen, että suurin syyllinen tähän on ollut se, etten ole uskaltanut nukuttaa Kerttua pihalla kuin yhtenä päivänä. Täällä on ollut joka päivä yli 20 astetta pakkasta, ja vaikka en ole kovin tiukka pakkasrajan suhteen, kuulostaa se minusta jo paljolta. Sisällä unet ovat olleet kerrallaan puolen tunnin luokkaa ja niillekin nukahtaminen erittäin vaikeaa. Onneksi illalla Kerttu on ottanut univelkaa takaisin ja alkanut tavallista aiemmin yöunille.
Olen tietysti syyttänyt pakkasta ja flunssaa tästä "vaiheesta", mutta tänään tulin miettineeksi, että voihan takana olla muutakin. Ensinnäkin meidän neiti on erittäin sosiaalista sorttia. Tänään vietimme aamupäivän mummolassani ja siellä Kerttu oli kuin enkeli. Ei kitissyt lainkaan ja viihtyi pitkiä aikoja omissa leikeissään. Isoukin syli oli erityisen mieluinen.
Toisekseen, Kerttu on viime viikkojen aikana oppinut hurjasti uusia taitoja. Hän jopa orastavasti ryömii sekä viihtyy huomattavasti enemmän kämmentensä varassa mahalla ollessaan. Selvästi halu päästä liikkeelle on suuri. Voikohan olla, että nämä uudet taidot ja nopea kehitys ovat syy kadoksissa olevaan unirytmiin?
Vaikka viikko onkin ollut tavallista raskaampi, olen yrittänyt iloita pienistä asioista. Lisääntyvä valo ja tuoreet tulppaanit, Kertun hymyt, omalta tuntuva tanssiharrastus, pienimuotoinen neulomisinnostus (kesti kaksi iltaa, mitään ei tullut valmiiksi),ystävän uutiset kaivatusta työpaikasta, rakkaan mieheni tarjoama hartiahieronta. Onhan näitä! :)
Ensi viikosta toivon astetta sosiaalisempaa, hieman touhukkaampaa, paljon raikkaampaa, terveempää ja lunkimpaa. Ja tässä on vielä viikonloppukin välissä.
Ainiin, tiedoksenne, että sokerilakko ei ole näissä olosuhteissa voinut oikein hyvin. Aurinkoista viikonloppua! :)




Pitkään olen lueskellut teidän juttujanne ja nyt ensimmäistä kertaa oli pakko kommentoida.
VastaaPoistaNimittäin kirjoituksesi oli juuri kuin meidän päivästä. Tai päivistä viimeisten viikkojen aikana. Meidän neiti on 7kk ikäinen ja päivät kuulostaa ihan samanlaiselta. Kitinä alkaa jos häntä ei heti huomioida, nukkuu huonosti (yöt), syökin vähän huonosti. Koko ajan oppii paljon uutta ja on hirveän sosiaalinen. Kotona tuntuu että sekä äidillä ja tyttärellä kaatuu seinät päälle jos ei käy vieraita tai me ei kyläillä missään. Onneksi on kohtalotovereita ja vertaistukea täällä netissä!
Tsemppiä ja positiivista asennetta :)
Ps. Aivan ihana tämä sinun blogi.
Kiitos kovasti suloisesta kommentista! On se vertaistuki todella tärkeää, niin livenä kuin netissäkin. Heti tulee helpottunut olo, kun kuulee, että muillakin samanlaista. Luulen, että tämäkin on joku vaihe, joka liittyy huimaan kehitykseen.
PoistaMe myös yritetään lähes joka päivä keksiä tekemistä, koska Kerttu selvästi nauttii actionista. Tämä viikko oli niin hankala osittain myös sen takia, että flunssaista lasta ei kehtaa minnekään viedä. Tänään onneksi kävi vieraita kahteen otteeseen. Ja Kerttuhan tykkäsi. :)
Kiitos vielä kultaakin arvokkaammasta palautteesta. :)
ai neiti I on saanu töitä?? huippua!
VastaaPoistasuukkoja, nyt en enää pitkään malta olla käymättä kun kerta niin paljon uusia taitojakin on keksitty, pitää tädille heti näyttää! <3
japi
Joo, I sai töitä! Aivan huippua! :)
PoistaTäällä sua aina kovasti odotetaan. Niin vauva kuin äitikin. <3
Kuulostaa tutulta, meillä myös tällänen sosiaalinen tapaus täällä <3 Siks yritänkin aina järkkäillä meille tekemistä, kahvivieraita sun muuta kivaa jotta pikkumies pysyis tyytyväisenä ;) Vähän helpotti, kun oppi konttamaan ja nousemaan seisomaan, nyt voi kuluttaa aikaansa myös kaiken kielletyn tekemiseen ja itsensä kolhimiseen ;)
VastaaPoistaPs. Oon seuraillu sun blogia säännöllisesti raskausajasta asti :) Vaavit on melkeen saman ikäsiä, mulla 7.7. syntynyt :)
PoistaIhana kun jätit kommenttia! Tosi hauska kuulla, et tismalleen samanikäiset vauvat meillä. :) Teidän poju on hurjan pitkällä liikkumisessa! Kerttu ei vielä konttaa tai kunnolla edes ryömi, mutta selvästi kummatkin taidot ovat ihan hilkulla tulossa. Sitten kun se tapahtuu, niin tosiaan saa varmasti olla silmät selässäkin. ;)
PoistaJätähän viestiä toistekin! :)