Arjen uudet kuviot

Niinkuin aiemmin jo kerroin, meillä on nyt pientä muutosta arjen rutiineissa. Petellä ja mulla on molemmilla omat harrastuspäivät kerran viikossa. Kuulostaa ehkä vaatimattomalta määrältä (ja tietenkin enemmänkin saa harrastaa), mutta meille tällainen säännöllinen oma aika edes kerran viikossa on todella iso juttu.

Kertun syntymän jälkeen uuteen elämäntilanteeseen ja vauva-arkeen totuttautuminen vaati puoli vuotta aikaa, jolloin kummatkin keskityimme pitkälti kotiin ja vauvaan. Siinä oli hyvät puolensa. Toimimme illat tiiminä, jolloin vauvan kitinät tai välttämättömät kotityöt eivät kasaantuneet vain toisen harteille. Huonoa oli se, että meinasi iskeä mökkihöperyys. Illat seurasivat toisiaan liian samanlaisina ja perheen yhteinen aika muuttui itsestäänselvyydeksi.

Viimeiset viikot olen ollut kiinni Kertussa enemmän kuin moneen kuukauteen. Ongelmana oli se, etten saanut maitoa enää jostain syystä pumpulla herumaan ja korvikkeen makuun neiti ei ollut tottunut. En uskaltanut lähteä Kertun luota paria tuntia pidemmäksi aikaa, koska pakkasessa ei ollut enää varantoja jäljellä. Jostain syystä (en ymmärrä itsekään miksi) en saanut aikaiseksi sitä, että testaisin kelpaako korvikemaito vauvalle. Tällä viikolla vihdoin testasimme sitä ja hyvin maistui! Nyt olen vapaa menemään ilman, että tarvitsee hysteerisesti miettiä Kertun seuraavaa syöntihetkeä. Tuntuu hyvältä.

Toissapäivänä lähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan omaan harrastukseeni ja mukavaa oli. Sain vielä kaverini houkuteltua mukaan, joten on joku kenen kanssa höpötellä pukukopissa. Tästä se lähtee. Muutenkin tämä viikko on ollut paljon mukavampi kuin pitkään aikaan. Ehkä se on tuo aurinko. <3