Neuvolalääkäri ja rokotukset

Eilen pistäydyimme Kertun kanssa neuvolassa lääkäritarkastuksella ja ottamassa tuoreet mitat. Minun korvaani tyttö oli kasvanut hienosti, nyt kahdeksan kuukauden iässä hänellä oli pituutta jo huimat 73,5 cm ja painoa 8430 g. Paino menee edelleen miinuskäyrillä (pituuteen nähden), mutta tällä kertaa neuvolasta todettiin, että kasvu on normaalia. Ota näistä nyt sitten selvää. :D

Lääkärikäynnissä ei ollut mitään erikoista, mutta päätimme yhteistuumin, että Kertun 1 vuotis-rokotetta (MPR) aikaistetaan. Olemme lähdössä kesäkuussa lomamatkalle Kreikkaan, missä on hyvä olla nämä rokotteet (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko) kunnossa. Toukokuussa Kerttu saa siis MPR-rokotteen ja minä jäykkäkouristus-rokotteen, joka oli päässyt kohdallani vanhentumaan. Lääkäri suositteli minulle myös hepatiitti A- ja B-rokotetta, johon kirjoitti reseptin. Ongelmana on se, että minulla on mielikuva, että olen ottanut kyseisen rokotteen jo aiemmin, mutta en muista varmaksi. Miksi olen tällainen tohelo, etten muista tällaisia tärkeitä juttuja?! Ja miksi rokotteista ei ole kunnon tietokantaa, josta näkyisi rokotetiedot?

Reissuun lähtö olisi siis kesäkuussa tiedossa ja pikkuhiljaa alkaa matkakuume nousta. Vähän myös jännittää. Lapsen kanssa matkustaminen on kuitenkin hieman eri juttu kuin kahdestaan. Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon? Pitäisikö jo tässä vaiheessa tajuta jotain (muuta kuin ne rokotukset)? Kokemuksia lasten kanssa matkustamisesta saa jakaa mieluusti. :)

Kuvat eivät liity juttuun. Niissä esiintyy mm. aurinko, paperipussista tehty kukkaruukku, Kertun uudet kesävaatteet sekä minun ja Peten yhteistuumin ompelema tyynynpäällinen.

Terve kaverri!

Viime viikonlopun vietimme ystäväperheen luona Joensuussa. Kahteen otteeseen hengailimme myös Kertun tädin kanssa, joka valitettavasti asuu siellä kaukana (onneksi välimatkaa on vain 135 km). Pari päivää hyvässä seurassa sujahtaa aina niin nopeasti, ettei suurempia suunnitelmia tehty, vaan touhuttiin ihan normaaleja juttuja. Aika kului rupatellessa, kahvitellessa, saunoessa ja vauvojen kanssa touhutessa. Kävivät miehet sentään perhokalastamassa lähijoella. Viikonloppu oli mainio ja antoi taas uutta virtaa perusarkeen.

Alkuviikon olen ollut iloisesti kiireinen ja myös sen verran väsynyt, että päässä muhivat blogiaiheet saavat vielä odottaa. Tänään kävimme Kertun kanssa lääkärineuvolassa, mistä voisin yrittää pikimmiten jotain kirjoittaa.

Pidemmittä puheitta toivotan teille mukavia hetkiä loppuviikkoon!

Konkkaronkka

Syyslomasta meni monta päivää sairastaessa, mutta onneksi viikon lopulla tervehdyimme vihdoin. Torstaina työnsimme (kirjaimellisesti) automme käyntiin ja suuntasimme kohti vanhempieni mökkiä. Miten ihanaa olikaan nauttia takkatulen loimusta ja oman perheen seurasta rauhassa loikoillen. Seuraavana yönä maahan satoi ensilumi, Kertun ensimmäinen talvimaisema.

Perjantaina rauhallisuus loppui ja tilalle tuli iloinen hulina. Seuraamme liittyi ystäväperheiden arsenaali eri puolilta Suomea. Voi miten mukavaa meillä olikaan kun saimme pitkästä aikaa vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Tajusin taas kuinka kiihkeästi haluankaan pitää näistä ihmisistä kiinni vaikka välimatkaa välillemme kertyy satoja kilometrejä.

Hassua oli miettiä miten yli seitsemän vuotta sitten tapasimme ja ystävystyimme saman opiskelupaikan myötä. Olimme neljä nuorta naista aikuisuuden kynnyksellä. Elämämme oli kovin eri näköistä kuin nyt. Silloin maailmamme täyttyi yliopistosta, tenteistä, urheilusta, ihmissuhdekiemuroista ja bilettämisestä. Ydinporukka on kasvanut muutamalla puolisolla ja kolmella lapsella niin, että nyt meitä on jo yksitoista. Muutama vuosi lisää ja veikkaan, ettemme mahdu enää minkäänlaiseen mökkiin viikonlopun viettoon. ;)

 Vilskettä tosiaan riitti omasta takaa, joten kummempia suunnitelmia emme kaivanneet. Sen verran saimme itsestämme irti, että lähdimme lauantaina vauvojen päiväuniaikaan lyhyen matkan päähän laavulle makkaranpaistoon. Aluksi sää näytti melko hurjalta, mutta onneksi sitten tyyntyi pariksi tunniksi, kunnes myräkkä alkoi uudestaan. Raittiissa ulkoilmassa oli ihana retkeillä, mutta kyllä kelpasi tulla myös takaisin mökin lämpöön lumisateen keskeltä.

Kiitos vielä kaikille unohtumattomasta viikonlopusta! Seuraavaa kertaa odotellessa. ;)

Pikku neiti mökkeilee (ja kuumeilee)

Olemme rokotusohjelmassa, joten Kerttu sai eilen ensimmäisen tujakan annoksen rokotuksia, yhden piikin kumpaankin reiteen. Ilta meni hyvin, mutta yöllä nousi kuume. Silmät sikkuralla nousimme Peten kanssa ylös antamaan pikkuiselle potilaalle nestemäistä Panadolia. Olin ajatellut, että suun kautta annettava olisi mukavampi vaihtoehto kuin peräaukkoon työnnettävä suppo. VIRHE. Kertun mielestä geelimäinen mönjä oli karmeaa ja iso osa tavarasta tuli heti ulos. Operaation seurauksena puolet naamasta ja yöpuvun rintamus oli tahmassa. Onneksi Kerttu nukahti kaikesta sähläyksestä huolimatta pian uudestaan ja seuraavalle syöttökerralle kuume oli laskenut.

Aamulla huomasin, että tyttö oli vetelämpi kuin yleensä vaikka kuumetta ei ollutkaan. Peruin päivän menot ja nyt vietämme kotipäivää kahdestaan. Selkeästi Kertulla on edelleen väsymystä ja jonkinlaista kolotusta rokotuksista johtuen, sillä hän ei ole ollut oma iloinen itsensä. Tähän saakka ainoa miellyttävä paikka on ollut äidin syli, mutta onneksi nyt hän vihdoin nukkuu päikkäreitä omassa sängyssään. Otin härkää sarvista ja annoin pienelle äsken toisen annoksen Panadolia, mikä sujui asteen verran paremmin kuin yöllä. Onneksi seuraavat rokotukset laitetaan vasta parin kuukauden päästä.

Nyt iloisempiin aiheisiin. Meidän viikonloppu vanhempieni mökillä sujui tosi hienosti. Pete oli metsällä enkä halunnut olla yksin kotona, joten suuntasimme mummolaan. Kerttu on selkeästi hyvä matkakumppani, koska jälleen kaikki päivän askelkuviot sujuivat mallikkaasti (jopa paremmin kuin kotona). Lauantaina saimme mökille seuraksi myös äitini serkun miehineen ja oli mukava jutustella sukulaisten kanssa pitkästä aikaa.

Nyt ymmärrän miksi monilla lähentyy välit äitinsä kanssa, kun itse saa perheenlisäystä. Minulla on aina ollut läheiset välit äitiini, mutta ehkä nyt hieman eri tavalla. Ymmärrys omaa äitiä kohtaan kasvaa, koska ensimmäistä kertaa on itse samassa tilanteessa kuin hän on ollut aikanaan. Kenties ymmärrys lisääntyy myös toiseen suuntaan, kun äiti näkee lapsensa pärjäävän oman vauvan kanssa.

Tien päällä

Blogi on tällä viikolla jäänyt taas sivuosaan kun muut puuhat ovat täyttäneet ajan. Olimme Kertun kanssa muun muassa yhden yön reissulla Joensuussa ja onnistunut reissu se olikin! Etukäteen jännitti tietysti kovasti, että miten pärjään ilman Peteä tien päällä ja yökylässä. Onneksi kaikki meni paremmin kuin hyvin. Parin tunnin automatkat sujuivat Kertun osalta unten mailla. Oli ihanaa ja jopa nostalgista nähdä vanhoja opiskelukavereita yliopiston kahvilassa sekä viettää kiireettä aikaa rakkaan ystävän kanssa. Vieläkin ihmeellisempää oli, että tapasin reissulla ensimmäistä kertaa myös aivan uuden tuttavuuden! Juttua olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa, koska kummasti se sama elämäntilanne yhdistää, mutta jatketaan sitten seuraavalla kerralla.

Kameralla muistin räpsäistä noin kaksi kuvaa koko reissulla. Laitetaan edes ne otokset tänne kuvitukseksi. Meillä on täällä viikonlopun vietto ollut tosi rauhallista ja jopa väsynyttä. En tiedä tekeekö syksy ja pimeä tehtävänsä vai väsyttikö reissu meidät, mutta uni on maistunut. Onneksi myös Kertulla! Yöt ovat menneet uskomattoman hienosti. Tyttö on selvästi vaistonnut, että äiti ja iskä ovat levon tarpeessa. Vähän jännittää, että aikooko neiti luopua yöimetyksistä ihan kokonaan. Mielellään säilyttäisin yhden imetyskerran yössä ettei maidontuotanto pääse kärsimään. Kerskailujen lisäksi pitää mainita, että päivät ovat olleet sitten hieman hankalampia kuin vähään aikaan. Luulen, että Kertulle jäi ikävä poikakaveria ja muita mukavia tyyppejä Joensuussa.

Rentouttavaa sunnuntaita!

Ekaa kertaa reissun päällä

Viime lauantaina olimme ensimmäistä kertaa vähän pidemmän matkan päässä reissussa tytön kanssa. Suuntasimme päiväretkelle Joensuuhun ystävien pojan kastejuhlaan. Onneksi myös siskoni asuu samassa kaupungissa, joten saimme seurustella hetken myös hänen kanssaan. Siskon koti toimi lisäksi mahtavana välitankkauspaikkana niin vauvalle kuin vanhemmillekin.

Ajomatka Kuopiosta Joensuuhun kestää ilman pysähdyksiä reilun puolitoista tuntia. Vauvan takia pidimme menomatkalla yhden ylimääräisen pysähdyksen bussipysäkillä, koska takapenkiltä alkoi kuulua vaativaa kitinää. Imetys autossakin on siis koettu ja hienosti meni. Illalla kotiinpäin suunnatessa tyttö nukkui sikeästi koko matkan.

Itse kastejuhla oli juuri niin ihana ja lämminhenkinen kuin on päivänsankari ja hänen koko perheensä. Juhlahumu, ystävien tapaaminen, saunominen (kyllä, aina mahtava idea juhlassa kuin juhlassa) ja seurustelu veivät ajan tajun kokonaan. Tunnit sujahtivat ohi hujauksessa, kunnes kahdeksan maissa oli pakko lähteä kotia kohti.

Meidän tyttö nukkui lähestulkoon juhlat läpi. Onneksi hän heräsi vihdoin illalla seurustelemaan niinkuin kohteliaan vieraan tuleekin. ;) Minulla oli päällä uusi hame, jonka ostin meidän tuleviin kekkereihin eli tyttösen kastejuhlaan. Minusta tuli kertaheitolla peplum-fani. Niin hienosti se peittää raskausmahan jäänteet!

Tämä pienimuotoinen reissu antoi rohkaisua, että vauvan kanssa matkustaminen todella onnistuu ja on itseasiassa melko vaivatonta. Seuraavan kerran uskalletaan suunnata jopa yökuntiin.

Mökillä

Lauantaina suuntasimme vanhempieni mökille Nilsiään ensimmäistä kertaa tytön kanssa. Etukäteen jännitti vähän, että miten homma lähtee sujumaan, mutta turhaan jännitin. Nautimme olostamme ja ihanista kesäpäivistä vanhempieni hoivassa.

Oli mahtavaa, että pääsimme valmiiseen ruokapöytään, sauna lämpesi iltaisin ja isovanhemmat olivat innokkaita sylittelijöitä. Päivän kohokohta oli ehdottomasti jokailtainen sauna kahden Peten kanssa. Me saimme paremmin rentouduttua ja ukki ja mummi saivat tutustua pikkuneitiin.

Kelit suosivat meitä lomalaisia, joten viihdyimme ulkosalla lenkkeillen tai terassilla istuskellen. Viimeisenä päivänä suuntasimme päiväretkelle Aholansaareen eli herännäisjohtaja Paavo Ruotsalaisen kotimaisemiin. Viimeksi olin käynyt saaressa joitakin vuosia aiemmin, mutta edelleen Ukko-Paavon kotitalo oli mielenkiintoinen nähtävyys. Retkeen kuului venematka ja lounas. Kaikki meni vauvan kanssa tosi hienosti. Hän tosin nukkui matkan alusta loppuun.

Ihana pitkä viikonloppu. Ja vielä olisi muutama päivä Peten lomaa jäljellä!

Esittelyssä Joensuun "serkku"

Viikko sitten kävin tosiaan tapaamassa Joensuussa erästä tärkeää henkilöä. Hän oli niin pieni ja suloinen, että häntä olisi voinut katsella ja silitellä loputtomiin. Ihailemassa uutta tulokasta oli meidän "Joensuun perhe" muutamilla vajauksilla tosin. Saara-neiti ei olekaan enää porukan vauva, vaan vaikutti aika isolta tytöltä pikkukaverin rinnalla. Melkein tasan kaksi vuotta sitten kävimme vastaavalla tavalla vierailulla muutaman päivän ikäisen Saaran luona. Tällaiset hetket jäävät muistoihin pysyvästi.

Tuntuu aika uskomattomalta, että minunkin mahassani ilmeisesti todella asustaa tuollainen pieni ihminen. En malttaisi odottaa, että pääsen tutustumaan häneenkin. Ja ihan pian vielä!

Juhannusmenot

Täällä ollaan taas kipeenä. Tällä kertaa iski kunnon kesäflunssa. Onneksi juhannussuunnitelmat eivät menneet ihan kokonaan uusiksi, vaan pääsimme nautiskelemaan keskikesän juhlasta ystävien kesken. Huomaan nyt, että vaikka kuinka haluaisin olla edelleen superenerginen, niin voimavarat alkavat olla rajalliset. Olin suunnitellut ohjelmaa niin paljon, että yhdet nelikymppiset jouduttiin lopulta skippaamaan ja tultiin vain kotiin lepäämään.

Juhannus alkoi kuhalounaalla Peten mökillä, josta huristelimme vauvan tulevien kummien luokse saunomaan ja iltaa viettämään. Me naiset simahdimme yhden maissa, vaikka juttua olisi riittänyt paljon pidempään. Miehet jatkoivat kokon polttelua pitkälle aamuun.

Lauantaina ajelimme toisten ystävien mökille, jossa noudatimme pitkälti vanhoja, hyväksihavaittuja juhannusperinteitä - hyvää ruokaa, saunomista, uimista ja leppoisaa oleskelua. Itse en paljon muuta juhannukselta osaa kaivata. Ilta oli todella kaunis auringonlaskuineen. Tänä vuonna 1-vuotias Joel oli vielä ilman leikkikaveria, mutta ensi juhannuksena mökillä viilettää jo vähintään kolme pikkuista kaverusta.