Hampaat irvessä

Arki on tullut taloon. Kaikessa ihanuudessaan ja karmeudessaan. Ensimmäinen päivä kaksin Kertun kanssa ei mennyt ihan putkeen. Hänellä on jo noin viikon ajan ollut päiväunet täysin kadoksissa ja viimeiset pari-kolme päivää hän on ollut päivisin melkoisen huonotuulinen. Veikkaan syyksi hampaita, koska kiukkuilun lisäksi hän keskittyy lähinnä nakertamaan sormiaan ja hankaamaan leukaansa.

Ystäväni kävi tänään meillä lounastamassa, jolloin Kerttu jaksoi kiukuttelun lomassa jopa välillä leikkiä ja hymyillä. Päivä kuitenkin huipentui noin tunnin mittaiseen itkukohtaukseen, joka helpotti vasta kun Pete tuli kotiin sylittelemään uudella tarmolla. Itse painuin lenkkisaunaan. Nyt Kerttu on jälleen aika lailla oma itsensä, joten veikkaan, että hammaskivut unohtuivat, kun sai iskän kanssa touhuta.

Nyt tietysti odotan niitä hampaita malttamattomana. Mitään ei kuitenkaan vielä ikenistä pilkota, joten sormet ristiin, ettei tätä jatkuisi tuhottoman pitkään. Olen ymmärtänyt, että hammasoireilu voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Puuh.

Onhan siinä arkeen paluussa sentään paljon kivaakin. Uusi alku, vanhat rutiinit ja tavallisen arjen ihanuus. Viikoittain toistuvat kerhot, treffit, lenkkisaunat ja jumppahetket. Päiväkahvit Kertun touhuja seuratessa tai yksin hyvän ohjelman parissa (niistä päiväunista riippuen). Vertaistukipuhelut toiselle samojen asioiden parissa tuskailevalle kotiäidille. Pikkuhiljaa pitenevät päivät ja suloinen kevään odotus.

Tällaisina päivinä on hyvä muistuttaa itselleen, että kaikissa elämäntilanteissa on ne huonot ja hyvät puolensa. Huomenna aion keskittyä jälkimmäisiin.