Tärkeä oivallus elämästä

Tiedättekö sen tilanteen, kun joku päivänselvä asia KOLAHTAA? Asia, jonka olit ennenkin kuvitellut sisäistäneesi, ei ole mennyt oikeasti jakeluun. Ei ainakaan käytäntöön asti. Minä sain sellaisen oivalluksen tässä männä viikolla! Haluan tietysti kertoa siitä teillekin.

Olen ollut äitiyslomalla Kertun kanssa nyt jo melkein kahdeksan kuukautta. En missään nimessä ole sellainen kotiäitiyteen superhelposti solahtava kodinhengetär, vaan minulla uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen on ottanut aikaa. Alussa oli aika hankalaa. Älkää ymmärtäkö väärin, Kerttu on ollut "helppo" lapsi. Hänen tarpeensa eivät ole olleet mahdottomia, mutta henkisellä puolella on ollut rankempaa.

Koko ajan olen yrittänyt ajatella, että äitiyslomasta pitäisi yrittää ottaa ilo irti, mutta liian ison osan ajasta olen toivonut, että pääsisin töihin. (Hui, voiko näin edes sanoa?! :D) Meillä on ollut ihania päiviä, mutta minun kaltaiselleni ihmiselle kotiäitiys ei ole se ihanteellisin olotila.

Nyt sitten siihen oivallukseen: Kaikissa elämäntilanteissa on ne hyvät ja huonot puolet. Ota paras ilo irti siitä tilanteesta mikä on käsillä.

Viime viikolla tajusin, että minun pitää oikeasti muokata arkipäivistämme juuri niin ihania kuin se on mahdollista. Miksi odottaa viikonloppua, jotta pieniä kivoja juttuja voisi harrastaa? Viime viikolla ehdotin äitiystävälle, että lähdetään pienelle retkelle. Meille retki tarkoitti sitä, että minä keitin kahvit termariin, hän haki pikkueväät leipomosta ja suuntasimme vaunuilla läheiselle näköalapaikalle.

Suunnittelimme rauhallista kahvihetkeä kahdestaan maisemia katsellen, mutta kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin suunniteltiin. Sillä hetkellä kun pysähdyimme, kummassakin vaunussa aukesi silmät. No, vietimme sitten kahvihetken neljästään, mutta kivaa oli silti. Kotiin saavuin posket punaisina ja hyvällä mielellä. Ei ne arjen piristykset paljon eforttia vaadi.

Kahdeksan + 1 kuvaa Kertusta

Pidimme Kertun kanssa pari päivää sitten pikkuisen kuvaussession. Nätti mekko oli päällä jo kerhopäivän jäljiltä, valkoinen lakana pyykkitelineen päälle ja muutama nopea räpsy. Ihan kivoja kuvia tuli näinkin pienellä vaivalla!

Mekko on merkkiä Duns. Ostin sen Kertulle vuodenvaihteessa nettikaupan alennusmyynnistä. Ideana oli, että hän voisi käyttää sitä kesällä, mutta kuinkas kävikään. Meidän neiti menee pituuskäyrien ylärajoilla ja mekkoa käytetään nyt.

Eilen tein jotain radikaalia, nimittäin vihdoin uskalsin ottaa sakset ja leikata tytön hutkulahiuksia hieman lyhyemmiksi. Polkka on mielestäni tosi söpö! Pete ei tykännyt siitä, että menin Kertun hiuksiin koskemaan. Kasvaahan ne sitten joskus. ;)

Viimeisenä yksi behind the scenes -kuva. Iloista viikonlopun jatkoa!

Seiska täynnä!

Kerttu täytti taas pyöreitä eli seitsemän kuukautta tuli mittariin. Ajattelin tällä kertaa skipata ainaisen virren siitä kuinka aika menee niin nopeasti, vastahan se syntyi ja niin edelleen. Sen sijaan kirjoitin ylös konkreettisia asioita Kertun elämästä seitsenkuisena. Näitä voi olla sitten joskus myöhemmin hauska lukea.

Vauvathan ovat luonnollisesti erilaisia ja oppivat asioita eri tahtiin. Siksi kaikenlainen vertailu on turhaa. Silti voi olla hauska joskus (kenties jos hamassa tulevaisuudessa meillä on toinen seitsenkuinen) muistella, että mitä kaikkea Kerttu tässä vaiheessa jo osasi, ja mikä oli vielä hakusessa.

Kerttu on selkeästi liikkuvaista sorttia. Hän oppi ryömimään pari viikkoa sitten, mutta ei vielä yritä kovin kauas. Viime päivinä ryömimisen  rinnalle on tullut selkeä pyrkimys konttausasentoon ja jopa pystyyn. Tukea vasten hän jo seisoo jonkin aikaa. Kaikki tavarat kiinnostavat, mutta erityisiä suosikkejakin, joiden luokse kannattaa liikkua jopa maton toiselta reunalta toiselle, löytyy. Kerttu rakastaa varsinkin sanomalehtiä, varpaita, kaukosäätimiä, aikakauslehtiä ja tuolin jalkoja.

Syömiset ja päiväunet vaihtelevat todella paljon. Toisina päivinä ne onnistuvat, mutta usein hommat ovat vähän sinne päin. Maitoa Kerttu syö vielä paljon, soseet ja sormiruoat maistuvat heikommin. Puuro sentään kelpaa useimpina päivinä. Yritän ottaa ruoka-asian mahdollisimman rennosti, koska varmasti Kerttu vielä syömisen idean tajuaa.

Kerttu juttelee meille omalla tyylillään, välillä intoutuu kiljumaan ja ihastelee omaa ääntään. Luulen, että sanoja ei ole vielä pitkään aikaan tulossa, sillä kaikki energia tuntuu menevän liikkumiseen. Vauvakerhossa hän ottaa aiempaa enemmän kontaktia muihin lapsiin. Siellä he pitävät toisiaan kädestä kiinni ja haparoiden tunnustelevat uusia tuttavuuksia.

Kerttu on hoikka ja pitkä tyttö. Pääasiassa käytämme jo vaatekokoa 80! Eilen kotivaaka näytti tasaluvun 8 kg. Hampaita on edelleen pyöreä nolla.

Kehityksen myötä Kerttu on oppinut paitsi leikkimään enemmän itsekseen, myös vaatimaan entistä enemmän huomiota. Hän tajuaa millä äänensävyllä kannattaa vinkua, jotta äidin tai iskän saa helposti luokseen. Useimmiten hän on kuitenkin oikein hyväntuulinen ja hymyileväinen pikkuinen neiti. Iloinen touhottaja, vilkas viipottaja, superrakas kaikkinensa. <3

Weekendiä

Viikonloppu oli niin kiva ja sosiaalinen, että paluu arkeen tänään maanantaina tuntui erityisen nihkeältä. Onneksi pääsimme Kertun kanssa heti aamusta kavereiden luokse kahvittelemaan. Kertulla päiväunet on kuitenkin taas olleet mitä sattuu ja kummallakin vähän maanantaifiilis. Sellaista se usein on hauskan viikonlopun jälkeen.

Kivoin juttu oli, että siskoni oli käymässä pitkästä aikaa. Hän oli myös ensimmäistä kertaa Kertun syntymän jälkeen meillä yötä. Mahtava idea! Kerttu näki tädin viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla, minä sain jutskailtua siskon kanssa ajan kanssa ja koko perhe sai yhdet ylimääräiset käsiparit. 

Ennätettiin me muutakin! Perjantaina lähdimme ulos syömään naisten kesken. Olin aivan tohkeissani niin maittavasta ateriasta, kuin seurasta ja vauvavapaasta ajastakin. Kotona olin jo ennen kymmentä, mutta pieni irtiotto teki jälleen kerran todella hyvää. Petellä oli ollut Kertun kanssa mukavaa ja tytön mentyä nukkumaan, hän sai vielä pari tuntia omaa aikaa. Pitäisi muistaa useammin, että mies saattaa kaivata omaa aikaa omassa kotonaan. Nykyisin sellainen on todella harvassa, koska minä olen täällä "aina", hehe.

Lauantaina aamupalan jälkeen suuntasimme Peten mökille pitkästä aikaa. Mukavaa oli sielläkin, varsinkin kun Kerttu nukkui lähes kolmen tunnin unet vaunuissa ulkona. Minä en tehnyt hänen uniensa aikana kerrassaan mitään. Makoilin, luin Iltalehteä ja katselin olympialaisia. Aikamoista luksusta. Kotona päikkäriaikaan tulee väkisinkin touhuttua kotihommia laiskottelun sijaan. Pitäisi ehkä laiskotella enemmän.

Sunnuntaina kävimme vielä vanhempieni luona syömässä. Kuljimme siis valmiista ruokapöydästä toiseen. Asia, jota olen aina osannut arvostaa, mutta nykyisin ehkä vieläkin enemmän.

Minulla olisi useampikin juttuaihe mielessäni, mutta jälleen kerran aikaa blogille tuntuu olevan olemattoman vähän. Yritän saada ainakin jonkinlaisen koosteen valmiiksi Kertusta seitsenkuisena. Tämä rajapyykki saavutettiin jo viime viikolla!

Nyt toivotan teille leppoisaa maanantai-illan jatkoa ja hyvää viikkoa!