Niin perus

Sitä oltais jo kuun puolivälissä. Meille ei perusarkea kummempaa tähän tammikuuhun kuulu. Olemme saaneet Kertun kanssa jo rutiineista kiinni, minkä ansiosta päiväunia nukutaan nykyisin enemmän kuin puolituntia. Kahden-kolmen tunnin päikkärit loistavat edelleen poissaolollaan, mutta parempaan suuntaan olemme menossa.

Huomenna alkaa kerho ja illalla mun oma aika eli salsa. Ihan tavallisia juttuja, mutta meille kovin tärkeitä.

Kärsin totaalisesta black outista mitä tulee blogin aiheisiin. Kuvia voisin ottaa rakkaasta tyttärestäni vaikka joka päivä, mutta tuntuu hölmöltä kerrata tänne meidän ihan perusperus arkea. Jos teille tulee mieleen jotain aihetta mistä haluaisitte minun kirjoittavan, ottaisin ehdotuksia mieluusti vastaan. :)

Vaikka toimintarintamalla onkin hiljaista, niin pääkopan sisällä kuhisee. Ajatukset suuntautuvat päivä päivältä enemmän kohti lempivuodenaikojani kevättä ja kesää. Niin kovasti odotan maaliskuisia pakkaspäiviä, huhtikuisia vaunulenkkejä lenkkarit jalassa ja suurinta rakkauttani toukokuuta leskenlehtineen. Odotan ihanaa lemmenkesää ja hieman jo syksyn työrupeamaa. Suunnittelen, mitä kaikkea kivaa me voidaan kesällä touhuta, kun näiltä näkymin olemme koko perhe vapaalla.

Tämä kaikki edellä mainittu on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että elämässä pitäisi elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä. Tammikuu ei vaan koskaan ole ollut mun juttu.