Kaikki on vinksin vonksin

Pikapäivitykset jatkuvat. Tällä kertaa höystettynä mahtavilla kännykkäkuvilla. Halusin silti tehdä lyhyen postauksen uudesta kodista.

Täällä kaikki on vielä ihan sekaisin, koska Peten maalausurakka alkaa tänään. Silti olen ihan superonnellinen tästä kodista. Täällä on alusta asti ollut todella hyvä olla.

Olohuoneen seinistä tulee kokonaan valkoiset.

Samoin makkarin seinät valkoisiksi.

Keittiönpöytä löytyy rojun alta.

Muutamme pariksi yöksi vanhempieni luokse, jotta maalihöyryistä ei koituisi pienintäkään haittaa vauvalle. Maanantaina olisi tarkoitus asettua tänne ihan kunnolla ja pysyvästi.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Tänään me muutetaan!

Juuri loppui työpäivä ja ilta hurahtaakin sitten muuttaessa. Eilen meinasi itku päästä, kun tajuttiin miehen kanssa kuinka paljon pakattavaa oli vielä jäljellä. Nyt päivänvalolla usko omiin kykyihin on hieman parempi ja muutto menee varmasti hyvin (tai ainakin menee).

Onneksi purkupuolella ei ole kovin kiireistä aikataulua tiedossa, vaan saa tehdä omaan tahtiin. Ja ONNEKSI (tai toivottavasti) muutamaan vuoteen ei tarvitse käydä samaa rumbaa uudestaan. Tähän kotiin me asetutaan.

Tulppaaneita keittiönpöydällä

Minulla on jo useamman viikon ajan ollut haave: tulppaanikimppu keittiönpöydällä. Kuulostaa melko vaatimattomalta ja ihan toteutuskelpoiselta haaveelta, mutta muuton keskellä ajatus on haudattu.

Torstaina pääsemme vihdoin kantamaan tavaramme uuteen kotiin ja olen askeleen lähempänä tulppaaneita. Viikonloppu menee tosin vielä maalauspuuhissa ja minä joudun evakkoon vanhempieni luokse. En tiedä voiko maalihöyryistä olla jotain haittaa mahakaverille, mutta mitään riskejä ei aiota ottaa. Joka tapauksessa, enää viikko ja päästään laittamaan kotia omannäköiseksi.

Tänään mielessä on pyörinyt myös opiskeluasiat. Olen päättänyt, että suoritan ainakin suurimman osan jäljellä olevista psykologian opinnoista äitiysloman aikana. Kevään osalta työtilanteeni näyttää vähän repaleiselta, joten voisin aloittaa opinnot avoimessa yliopistossa jo maaliskuussa. Olen asiasta jopa innoissani! Toki rahallisesti tilanne olisi huono, mutta saisin kivaa vaihtelua kun voisin pitää välillä muutaman opiskeluviikon ja hengailla jälleen yliopistolla.

Voi olla, että postaustahti hiljenee tällä viikolla. Yritän kuitenkin jotain kuulumisia kertoa jossain välissä.

 

Ps. Tänään starttasi jo 17. viikko!

Tänä viikonloppuna

Kuva kertoo tällä kertaa kaiken. Meillä muutetaan. On muuten ihana tunne, kun saa tyhjennettyä vaatekaappia kovalla kädellä kirppikselle. Tajusin myös sen, että jos raaskii heittää kahdeksan vuotta vanhat olohousut roskiin, voi ehkä ostaa joskus myös uudet tilalle.

Nyt kun muutto alkaa konkretisoitua ja tavaroita on saatu jo hyvin pakattua, muuttointo alkaa lisääntyä. Onhan se muuttaminen itseasiassa ihan tosi kivaa. Viimeistään se palkitsee siinä vaiheessa kun uudessa kodissa tavarat alkavat olla paikoillaan, turhaa roinaa ei ole missään ja siivoaminenkin tuntuu vielä hauskalta.

Viikonlopun kohokohta taitaa olla tänään kun pääsemme tapaamaan erästä kymmenen päivän ikäistä herraa. Mukava, että hänen äitinsä on äitiyslomalla samaan aikaan kuin minä.

Sydänääniä

Kävin eilen neuvolassa lääkärintarkastuksessa. Oli mukava jutella pitkästä aikaa terveydenhoitajan kanssa, mutta mikä parasta - sain kuunnella vauvan sydänääniä ensimmäistä kertaa. Vahva syke kuului! Pienen sydän hakkaa tässä vaiheessa hurjan nopeasti, 160 x minuutissa.

Olin etukäteen hieman jännittänyt vaa'alle nousemista, koska olo on muuttunut koko ajan paksummaksi. Ilokseni painoni oli nousun sijaan kuitenkin laskenut hieman. Tavoitteena olisikin, ettei kiloja pääsisi raskauden aikana tulemaan hurjasti, koska lähtöpainoni on selvästi yläkantissa. Pitää vain pyrkiä pitämään herkut minimissä.

Eilen kävimme myös mittailemassa uudella asunnolla. Teimme kaupat yhden vierailukerran perusteella, joten eilinen visiitti jännitti hieman. Onneksi tuleva koti oli viihtyisä myös pimeällä (ja ilman ihania näköaloja). Uskon, että kotiudumme sinne nopeasti, kun vain saamme omat huonekalut asettumaan paikoilleen.

Olen ollut superlaiska ottamaan kuvia, koska en ole koskaan kotona valoisan aikaan. Vanha koti alkaa sitä paitsi tässä vaiheessa jo näyttämään sotkuiselta muuttoareenalta. Nyt kuvituksena toimii miehen ottamat talviset maisemakuvat. Toivottavasti viikonloppuna saisin jotain kuvausrintamalla aikaiseksi.

Hyvää loppuviikkoa!