Kotikuvia

Siinä muutama kuva olohuoneesta, joka on ikuisesti vaiheessa. Nyt vihdoin saimme kuitenkin pari taulua seinälle. Meidän parempi matto on siirretty toisaalle, jotta Kerttu voi pyöriä olohuoneessa välillä ilman vaippaa. Siirto on osoittautunut erittäin hyväksi ideaksi jo monen monta kertaa. ;)

Meidän hiihtoloma vetelee viimeisiään. Hyvä loma olikin ja toivottavasti nyt olisi molemmilla akut ladattu. Univelkaa hieman on, aikaisista aamuista johtuen, mutta pilkahdus toivoa on näkyvissä. Tänään Kerttu nukkui yhtäjaksoisesti klo 20.15-06.15. Kuudelta herääminen tuntuu jo ihan inhimilliseltä vaihtoehdolta niiden kello viiden aamujen jälkeen. Kerttu on vihdoin alkanut syömään soseita nohevammin, mikä varmasti vaikuttaa unien pituuteen.

Ensi viikolla me aiotaan käydä kerhossa ja nähdä kavereita. Toivottavasti aurinko paistaisi.

Iloista viikkoa!

Seiska täynnä!

Kerttu täytti taas pyöreitä eli seitsemän kuukautta tuli mittariin. Ajattelin tällä kertaa skipata ainaisen virren siitä kuinka aika menee niin nopeasti, vastahan se syntyi ja niin edelleen. Sen sijaan kirjoitin ylös konkreettisia asioita Kertun elämästä seitsenkuisena. Näitä voi olla sitten joskus myöhemmin hauska lukea.

Vauvathan ovat luonnollisesti erilaisia ja oppivat asioita eri tahtiin. Siksi kaikenlainen vertailu on turhaa. Silti voi olla hauska joskus (kenties jos hamassa tulevaisuudessa meillä on toinen seitsenkuinen) muistella, että mitä kaikkea Kerttu tässä vaiheessa jo osasi, ja mikä oli vielä hakusessa.

Kerttu on selkeästi liikkuvaista sorttia. Hän oppi ryömimään pari viikkoa sitten, mutta ei vielä yritä kovin kauas. Viime päivinä ryömimisen  rinnalle on tullut selkeä pyrkimys konttausasentoon ja jopa pystyyn. Tukea vasten hän jo seisoo jonkin aikaa. Kaikki tavarat kiinnostavat, mutta erityisiä suosikkejakin, joiden luokse kannattaa liikkua jopa maton toiselta reunalta toiselle, löytyy. Kerttu rakastaa varsinkin sanomalehtiä, varpaita, kaukosäätimiä, aikakauslehtiä ja tuolin jalkoja.

Syömiset ja päiväunet vaihtelevat todella paljon. Toisina päivinä ne onnistuvat, mutta usein hommat ovat vähän sinne päin. Maitoa Kerttu syö vielä paljon, soseet ja sormiruoat maistuvat heikommin. Puuro sentään kelpaa useimpina päivinä. Yritän ottaa ruoka-asian mahdollisimman rennosti, koska varmasti Kerttu vielä syömisen idean tajuaa.

Kerttu juttelee meille omalla tyylillään, välillä intoutuu kiljumaan ja ihastelee omaa ääntään. Luulen, että sanoja ei ole vielä pitkään aikaan tulossa, sillä kaikki energia tuntuu menevän liikkumiseen. Vauvakerhossa hän ottaa aiempaa enemmän kontaktia muihin lapsiin. Siellä he pitävät toisiaan kädestä kiinni ja haparoiden tunnustelevat uusia tuttavuuksia.

Kerttu on hoikka ja pitkä tyttö. Pääasiassa käytämme jo vaatekokoa 80! Eilen kotivaaka näytti tasaluvun 8 kg. Hampaita on edelleen pyöreä nolla.

Kehityksen myötä Kerttu on oppinut paitsi leikkimään enemmän itsekseen, myös vaatimaan entistä enemmän huomiota. Hän tajuaa millä äänensävyllä kannattaa vinkua, jotta äidin tai iskän saa helposti luokseen. Useimmiten hän on kuitenkin oikein hyväntuulinen ja hymyileväinen pikkuinen neiti. Iloinen touhottaja, vilkas viipottaja, superrakas kaikkinensa. <3

Ihana pitkä viikonloppu

Tervehdys pitkästä aikaa! Meillä oli torstaina Kertun viisikuukautisneuvola, josta tarinaa ensin. Odotin neuvolaa pienellä jännityksellä, koska tiesin, että tyttö saa siellä tuhdin satsin rokotteita. Viime kerralla rokotteet nostivat Kertulle kuumetta, mutta tällä kertaa selvisimme paljon helpommalla. Seuraavana päivänä tyttö oli hieman tavallista itkuisempi, joten annoimme hänelle pari kertaa panadolia. Varsinaista kuumetta ei kuitenkaan tullut. Itse pistäminenkin sujui tosi hienosti. Kerttu ei sanonut toiseen pistoon juuri mitään ja toiseenkin vain pienet itkut. Reipas tyttönen! Reipas olin myös minä, kun itsekin uskaltauduin ottamaan influenssarokotteen!

Rokotuksia lukuunottamatta olin odottanut neuvolaa innokkaasti. Minulla oli muutama tärkeä kysymys terkkarille koskien yöheräilyjä (joita on siis alkanut tulla tavallista enemmän) ja kiinteiden maisteluja. Jotenkin käynti jäi kuitenkin tällä kertaa tiedon ja tuen näkökannalta köyhäksi. Meidän terkkari on oikein mukava, lämmin ja asiansa osaava, mutta silti minulle jäi hieman paha mieli. Hän totesi, että Kertun paino kulkee pituuteen nähden alarajoilla ja ylimääräiset punnitukset olisivat tarpeen. Yöheräilyihin ei, odotuksistani huolimatta, löytynyt taikakeinoa.

Kerttu oli kasvanut hurjasti pituutta. Nyt viisikuisena, hän oli jo 69 cm pitkä ja painoi 7020 g. Meillä panostetaan nyt entistä enemmän siihen, että soseet alkaisivat maittamaan nopeammin. Eilen soseutimme porkkanaa ohuemmaksi ja sose meni heti paljon helpommin pieneltä alas. Huomenna kokeilemme bataattia ja hedelmäsosetta. Eiköhän se ruoka siitä pikkuhiljaa ala maittamaan.

Perjantaina meillä oli ihana kotipäivä. Vietimme itsenäisyyspäivää lenkkeillen, pipareita leipoen ja vain yhdessä touhuten. Illalla katselimme Tamperetalon juhlia ja, Kertun mentyä unille, nautimme pari lasillista shampanjaa. Mielestäni upein puku oli ehdottomasti Tomi Björkin Minka-vaimolla. Superkaunis!

Lauantaina jaksoimme taas sykkiä paikasta toiseen. Kertun päikkäriaikaan pyörimme tonttuilemassa Matkuksen kauppakeskuksessa ja hyvin onnistuimme hankkimaan lahjat kaikille kummilapsille. Kivan shoppailureissun kruunasi sushilounas parhaassa mahdollisessa seurassa.

Shoppailureissulta suuntasimme tervehtimään ystävien uutta tulokasta, suloista pientä karvapalleroa. Häntä oli odotettu perheeseen pitkään, joten tuoreen mamman onni oli silminnähtävä. Rodultaan pentu on vehnäterrieri.

Illalla koitti sitten se koko viikonlopun jännittävin hetki. Minä laittauduin, suukotin heipat pikkuiselle tytölleni (itku kurkussa) ja lähdin pikkujouluilemaan. Kaveri tuli hakemaan ja ilmoitin hänelle heti, että tänä iltana puhutaan kaikesta muusta kuin Kertusta. Alkuahdistuksen jälkeen ilta olikin tosi hauska ja minulle teki ehdottomasti hyvää irrottautua hetkeksi kotiympyröistä. Viihdyin erittäin hyvin kunnellen ystäväni opiskelukavereiden sinkkujuttuja. Kävin jopa hetken aikaa baarissa katselemassa ihmisiä, mutta kotiin halusin silti ajoissa. Puoli yhden aikaan söin iltapalaleipiä tyytyväisenä omalla sohvalla. Oli kiva käydä, koska pitkään aikaan ei varmasti yöelämä taas kiinnostakaan. Ehkä ensi kesänä terassille sitten? :)

Ihana pitkä viikonloppu meillä siis! Tänään menemme vielä Kertun kummien luokse saunomaan. Ensi viikon jaksaa varmasti hyvillä mielin, kun on taas monena päivänä saanut sosiaalista kanssakäymistä.

Iloista viikkoa!

Ps. Adventtikynttelikössä palaa jo kaksi kynttilää. Sieltä se joulu kiiruhtaa!

Uudet kujeet

Viikonloppu vierähti taas rennoissa tunnelmissa. Perjantaina ensimmäiset kunnon itkukohtaukset ukkilassa, lauantaina joulukauden avajaiset ilotulituksineen ja saunailta ystävien luona, sunnuntaina kuvaussessiot joulukortteja varten ja rentoilua kalsarit jalassa.

Kerttu on tosiaan alkanut viime aikoina vierastamaan. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin itse aurinko kaikille ystävällisille naamoille, mutta perjantaina mikään ei meinannut tepsiä, kun itkukohtaus iski minun ja Peten ollessa saunassa. Välillä tuntuu, että väsyneenä ja tietyllä mielialalla Kerttu on todella herkkä neiti. Eilen hän järkyttyi syvästi paistinpannulla ritisevistä herkkusienistä ja itki joka kerta ne nähdessään. Selkeästi hän pelkäsi niitä ritiseviä outouksia. Meillä oli vähän vaikeuksia pitää naamat peruslukemilla.

Eilen koitti myös se merkittävä päivä, kun Kerttu pääsi maistamaan ensimmäistä kertaa ruokaa. Päätimme aloittaa kiinteiden ruokien maistelut hyvissä ajoin, mutta rauhalliseen tahtiin. Eipä sitä porkkanasosetta kovin paljon massuun asti uponnut, niinkuin odotettavissa oli. Hauskaa tytöllä oli kuitenkin. Minulla ei ollut mitään syytä aloittaa Kertulle soseita juuri nyt, mutta en keksinyt syitä myöskään sille, miksi maistelua olisi täytynyt lykätä. Jostain syystä aika tuntui oikealta minun ja Peten mielestä. Tietysti haaveilen, että kiinteät ruoat sitten aikanaan venyttävät yöllisiä unijaksoja, mutta luulen, että vielä pitkään yöheräilyt ovat tosiasia.

Tänään olimme Kertun kanssa pitkästä aikaa kaupungilla. Niin iso tyttö meillä jo on, ettei kaupungilla liikkuessa ja kahvitellessa enää nukutakaan niinkuin ennen. Heti kun astuin sisään kahvilaan, Kerttu heräsi vaunuihin tillottelemaan. Ystävää tavatessa hän halusi osallistua seurusteluun sylistäni käsin. Ei hän kiukutellut, vaan katseli ihmisiä innoissaan. Ilmeisesti pitkiin päikkäreihin on mahdollisuus enää lenkillä tai parvekkeella.

Sellaisia kuulumisia meillä tänä maanantaina. Hyvää viikkoa! :)