Kevättä kohti

Meillä on tämä viikko lähtenyt huomattavasti viime viikkoa paremmin käyntiin. Kerttu alkaa olla terve ja (kymmenen HURAA-huutoa) näyttää löytäneen päiväunet uudelleen! \o/ Se oma aika keskellä päivää on todellista luksusta, joka auttaa jaksamaan paremmin kaikki muut hetket. Parasta päiväunissa tietysti on se, että tyttö jaksaa olla paremmalla tuulella hereillä ollessaan. Miinuspuolena levottomammat yöt, mutta ilmeisesti kaikkea ei voi saada.

Kerttu on tosiaan ollut kuin eri tyttö. Hän on iloinen, nauravainen ja jaksaa touhuta myös yksikseen. Luulen, että hänellä on menossa pienimuotoinen äitikausi, koska ensimmäistä kertaa elämässään minä tunnun olevan suositumpi kuin isänsä. Minä saan enemmän suukkoja ja hymyjä. Hauskaa vaihtelua mielestäni! :) Hän ei tällä hetkellä varsinaisesti vierasta, mutta silmät etsivät äitiä koko ajan.

Olen viime aikoina pohtinut paljon omistamista ja materialismia. Olemme käyneet aiheesta kiinnostavia keskusteluja Peten ja parin ystävän kanssa. Miten löytää tasapaino esteettisyyden kaipuun ja turhan tavaran haalimisen välille? Mikä on tarpeeksi? Mikä minut tekee onnelliseksi? Mistä voisin luopua? Mitä saan tilalle? Tuoko uudet kengät onnen?

Vanhemmiltani tuliaiseksi tullut kesämekko Kertulle tuotti ainakin iloa moneksi päiväksi. Ihana häivähdys Miamin aurinkoa tänne pakkasen keskelle. Mekko sisältää myös lupauksen kesästä ja jossain tulevaisuudessa häämöttävistä rantakeleistä.