Kukkia ja pari hymyä

Meillä oli niin aurinkoinen ja ihanan keväinen alkuviikko täällä. Viime yönä lumi satoi maahan ja nyt näyttää, noh, talvelta. Olisihan se aikainen kevät ollut ihana, mutta ei tämäkään haittaa. On aivan mahtavaa, että valon määrä lisääntyy koko ajan. Itse ainakin saan hurjasti energiaa valoisista aamuista ja iltapäivistä. Tuntuu, että päivässä ehtii enemmän kun valoisaa aikaa kestää yli kuuteen. Voisin varmaan fiilistellä kevättä (teidän) kyllästymiseen saakka. ;)

Mielelläni kirjoittaisin jostakin spesifistä aiheesta välillä, mutta tuntuu, ettei kovin painavaa sanottavaa tunnu nyt olevan. Kiinnostaisiko teitä kuulla meidän tämänhetkisistä unista tai syömisistä? Päivärytmistä tai imetyksestä?

Auringon lisäksi tällä hetkellä ilostuttavat kauniit tulppaanit, Kertun koko ajan kehittyvä huumorintaju (naureskelee muun muassa omille päristelyvitseilleen), rakkaat ystävät vauvamahoineen ja samanlaisine elämäntilanteineen. Vaikka vauva-arki välillä tuntuu rankalta, saan olla onnellinen siitä, että monet läheiset ystävät ovat samassa liemessä. ;) Vertaistuki ennen kaikkea!

Kukkia ja kahveja

Onneksi flunssan pahin huippu taittui nopeasti ja pääsin taas hiihtolomafiiliksiin. Tuntuu, että olemme juoneet kahvia vähän väliä, vieraiden kanssa ja keskenämme. Tämän viikon jälkeen saa tämä kahvileivän puputus kyllä loppua. Tulee muuten imetyksellä sulaneet kilot kohisten takaisin.

Peten hiihtoloma on hurahtanut nopeasti. On ollut niin auvoisaa, kun on ollut toinen apuna arjen askareissa. Maanantaina olisi taas edessä karu paluu arkeen, mutta eiköhän siitäkin selvitä. ;) Hiihtoloma on onneksi tuntunut lomalta siinä mielessä, että elo on ollut rentoa ja niihin tärkeisiin kahvihetkiin on löytynyt ihanasti aikaa.

Nyt eniten lisätyötä aiheuttaa tuo pikkuriiviö, joka ennättää joka paikkaan. Hän haluaa harjoitella seisomista koko ajan. Ihan kiva muuten, mutta älliä ei vielä ole päässä lainkaan. Monet itkut päivässä tulee sen seurauksena, kun pää kolahtaa lattiaan. Tietysti yritän vahtia häntä parhaan kykyni mukaan, mutta lienee täysi mahdottomuus olla selän takana aamusta iltaan. Hampaatkin taitavat vihdoin olla tulollaan. Ikenistä pilkistää jo jotain! Jännää!

Aamut ovat edelleen todella aikaisia, mutta onneksi illalla useimmiten osaamme mennä aikaisin sänkyyn. Sitten kun "unikoulumme" on jatkunut hieman pidempään (tai päässyt mahdollisesti jopa päätökseensä), voisin kertoa tarkemmin Kertun unista.

Vielä viikonloppu vailla suurempia velvotteita. Yritämme nauttia siitä parhaan kykymme mukaan. Rentouttavaa viikonloppua toivon teillekin!

Tärkeä oivallus elämästä

Tiedättekö sen tilanteen, kun joku päivänselvä asia KOLAHTAA? Asia, jonka olit ennenkin kuvitellut sisäistäneesi, ei ole mennyt oikeasti jakeluun. Ei ainakaan käytäntöön asti. Minä sain sellaisen oivalluksen tässä männä viikolla! Haluan tietysti kertoa siitä teillekin.

Olen ollut äitiyslomalla Kertun kanssa nyt jo melkein kahdeksan kuukautta. En missään nimessä ole sellainen kotiäitiyteen superhelposti solahtava kodinhengetär, vaan minulla uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen on ottanut aikaa. Alussa oli aika hankalaa. Älkää ymmärtäkö väärin, Kerttu on ollut "helppo" lapsi. Hänen tarpeensa eivät ole olleet mahdottomia, mutta henkisellä puolella on ollut rankempaa.

Koko ajan olen yrittänyt ajatella, että äitiyslomasta pitäisi yrittää ottaa ilo irti, mutta liian ison osan ajasta olen toivonut, että pääsisin töihin. (Hui, voiko näin edes sanoa?! :D) Meillä on ollut ihania päiviä, mutta minun kaltaiselleni ihmiselle kotiäitiys ei ole se ihanteellisin olotila.

Nyt sitten siihen oivallukseen: Kaikissa elämäntilanteissa on ne hyvät ja huonot puolet. Ota paras ilo irti siitä tilanteesta mikä on käsillä.

Viime viikolla tajusin, että minun pitää oikeasti muokata arkipäivistämme juuri niin ihania kuin se on mahdollista. Miksi odottaa viikonloppua, jotta pieniä kivoja juttuja voisi harrastaa? Viime viikolla ehdotin äitiystävälle, että lähdetään pienelle retkelle. Meille retki tarkoitti sitä, että minä keitin kahvit termariin, hän haki pikkueväät leipomosta ja suuntasimme vaunuilla läheiselle näköalapaikalle.

Suunnittelimme rauhallista kahvihetkeä kahdestaan maisemia katsellen, mutta kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinkuin suunniteltiin. Sillä hetkellä kun pysähdyimme, kummassakin vaunussa aukesi silmät. No, vietimme sitten kahvihetken neljästään, mutta kivaa oli silti. Kotiin saavuin posket punaisina ja hyvällä mielellä. Ei ne arjen piristykset paljon eforttia vaadi.

Aikuiset yökylässä

Viime aikoina olen kaivannut kovasti aikuisten aikaa. Koen, että Kerttu on kuitenkin vielä niin pieni, etten raaski häntä jättää yöksi hoitoon. Sen tähden illanistujaisista ja ystävien luota lähdetään viimeistään kahdeksalta pois, kun Kerttu käy yöunilleen. Yöhoitoon mummolaan ajattelin tyttöä tarjotella sitten muutaman kuukauden kuluttua, kun hän toivottavasti nukkuu kokonaisia öitä.

Ehdotin ystävillemme (joilla myös on pieni lapsi) aikuisten aikaa niin, että menisimme heille yökylään. Tämä toteutettiin viime viikonloppuna. Olikin tosi mukavaa olla ensin lasten kanssa, ja heidän mentyä nukkumaan, ihan aikuisten kesken. Seuraavana päivänä yhdessäolo vain jatkui. Aamuvarhaisella pikkuinen tyttö kurkkasi huoneeseemme: "Missä Kerttu?" <3

Mukavaa viikkoa! Meillä maanantai oli taas niin maanantai, mutta jospa huomenna taas vähän energisempi olo.

Ystävyydestä

Näimme viikonloppuna rakkaita ystäviä pitkästä aikaa. Neljästä opiskelukaverista kaksi oli raskaana viime vuonna, loput kaksi nyt. Mikä suunnaton onni, että voi jakaa tämän yhtäaikaa antoisan ja haastavan elämäntilanteen hyvien ystävien kesken. Saa purnata ilman pelkoa moralisoinnista, saa vastaanottaa hyviä neuvoja ilman niiden tuputtamista, saa jakaa hyvät ja huonot kokemukset sekä ennen kaikkea saa olla oma itsensä niin äitinä kuin ihmisenä.

Olen superonnekas, koska minulla on niin paljon hyviä ystäviä. Osa on tyystin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä, mutta yhteys löytyy silti. Välillä jännittää, tajuaako se lapseton minua nyt äitinä ja minun arkeni muuttuneita olosuhteita. Tajuanko minä enää hänen elämäänsä? Arvostan suuresti eri elämäntilanteessa olevien ystävieni seuraa. Välillä on niin virkistävää kuunnella työ-, baari- ja miesjuttuja, asioita jotka itse olen unohtanut lähes täysin.

Myös ne äitiystävät ovat kultaakin arvokkaampia. Onnekseni heitäkin löytyy läheltä useampia. He ymmärtävät mitä arki vauvan kanssa on ja antavat välillä hyvinkin tarpeellista vertaistukea. Iloitsen suuresti kaikista vanhoista ystävistäni, mutta myös uusista tuttavuuksista, joita olen löytänyt vauva-aikana. Minä, joka ystävystyn erittäin hitaasti, olen onnistunut saamaan uusia kavereita. Uskomatonta! :)

Viikonlopusta jäi yksi kohtaus erityisesti mieleeni. Se oli kohtaus miesten ystävyydestä, isien vertaistuesta. Oma mieheni ja ystävän mies olivat yhtäaikaa pihalla nukuttamassa vauvoja vaunuihin, kävelivät toisiaan vastaan ja heittivät ylävitoset toimiensa lomassa. Minä katselin salaa syrjemmässä ja tunsin suurta onnea näistä tärkeistä ihmisistä meidän perheen elämässä.

Weekendiä

Viikonloppu oli niin kiva ja sosiaalinen, että paluu arkeen tänään maanantaina tuntui erityisen nihkeältä. Onneksi pääsimme Kertun kanssa heti aamusta kavereiden luokse kahvittelemaan. Kertulla päiväunet on kuitenkin taas olleet mitä sattuu ja kummallakin vähän maanantaifiilis. Sellaista se usein on hauskan viikonlopun jälkeen.

Kivoin juttu oli, että siskoni oli käymässä pitkästä aikaa. Hän oli myös ensimmäistä kertaa Kertun syntymän jälkeen meillä yötä. Mahtava idea! Kerttu näki tädin viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla, minä sain jutskailtua siskon kanssa ajan kanssa ja koko perhe sai yhdet ylimääräiset käsiparit. 

Ennätettiin me muutakin! Perjantaina lähdimme ulos syömään naisten kesken. Olin aivan tohkeissani niin maittavasta ateriasta, kuin seurasta ja vauvavapaasta ajastakin. Kotona olin jo ennen kymmentä, mutta pieni irtiotto teki jälleen kerran todella hyvää. Petellä oli ollut Kertun kanssa mukavaa ja tytön mentyä nukkumaan, hän sai vielä pari tuntia omaa aikaa. Pitäisi muistaa useammin, että mies saattaa kaivata omaa aikaa omassa kotonaan. Nykyisin sellainen on todella harvassa, koska minä olen täällä "aina", hehe.

Lauantaina aamupalan jälkeen suuntasimme Peten mökille pitkästä aikaa. Mukavaa oli sielläkin, varsinkin kun Kerttu nukkui lähes kolmen tunnin unet vaunuissa ulkona. Minä en tehnyt hänen uniensa aikana kerrassaan mitään. Makoilin, luin Iltalehteä ja katselin olympialaisia. Aikamoista luksusta. Kotona päikkäriaikaan tulee väkisinkin touhuttua kotihommia laiskottelun sijaan. Pitäisi ehkä laiskotella enemmän.

Sunnuntaina kävimme vielä vanhempieni luona syömässä. Kuljimme siis valmiista ruokapöydästä toiseen. Asia, jota olen aina osannut arvostaa, mutta nykyisin ehkä vieläkin enemmän.

Minulla olisi useampikin juttuaihe mielessäni, mutta jälleen kerran aikaa blogille tuntuu olevan olemattoman vähän. Yritän saada ainakin jonkinlaisen koosteen valmiiksi Kertusta seitsenkuisena. Tämä rajapyykki saavutettiin jo viime viikolla!

Nyt toivotan teille leppoisaa maanantai-illan jatkoa ja hyvää viikkoa!

Vielä kerran vuosi 2013 kuvina

Tuntui, että haluan tehdä jonkinlaisen koosteen viime vuodesta kuvien kera. Mitä oikein missäkin kuussa tapahtui? Valitsin jokaiselta kuukaudelta kolme kuvaa, jotka mielessäni parhaiten kyseistä kuukautta edustavat.

Tammikuu oli meille muutosten kuukausi, sillä ostimme ensimmäisen oman asuntomme. Kävimme töissä ja illat pakkasimme tavaroita laatikoihin. Minä oli aika väsynyt raskaudesta ja iltaisin saatoin nukahtaa kahdeksalta sohvalle. Vuoden alussa meillä oli ultra, joka vahvisti, että vauva masussa todella asustelee. Odotin innokkaasti mahan kasvua, mutta turhaan.

Helmikuussa maha alkoi vihdoin hiljalleen kasvaa. Nautimme kevätauringosta ulkoillen mahdollisimman paljon. Vietimme appiukon syntymäpäiviä pihajuhlien merkeissä, tapasimme ystäviä ja teimme ahkerasti töitä.

Maaliskuun alussa suuntasimme lemmenlomalle Kööpenhaminaan. Siellä vietimme ihanan pitkän viikonlopun kierrellen nähtävyyksiä ja suunnitellen loppuvuotta. Meillä kävi myös ystäväperhe kylässä pienen tyttärensä kanssa. Minä tein sijaisuuksia pidemmän työpätkän loputtua.

Huhtikuussa saimme vihdoin kodin sisustuksen valmiiksi ja työ-/vierashuoneen kunnolla käyttöön. Pete järjesti poikien illan meillä ja minäkin kävin kotibileissä. Vietimme ihanan tyttöjen viikonlopun meillä vanhojen opiskelukavereideni kanssa. Kuun lopussa työni loppuivat ja jäin täysin mahankasvatuspuuhiin.

Toukokuu oli todella kesäinen ja lämmin. Kuun alussa iskivät raskausvaivat kunnolla päälle. Oli jos jonkinlaista kolotusta, supistusta ja turvotusta. Sama meno jatkui ja paheni synnytykseen asti. Toukokuussa ennätin onneksi vielä nauttia kesästä pihan penkeille istuskellen, naapurin Pentin kanssa jutellen, kalastaen ja mökkeillen. Vietimme Peten syntymäpäivää ja äitienpäivää. Kokonaisuudessaan aika ihana kuukausi.

Kesäkuussa tapahtui paljon mukavia juttuja, mutta raskausvaivat ja sairastelut piinasivat. Olin rankassa mahataudissa ja juhannuksen jälkeen taas kipeänä, kovassa flunssassa. Olin todella turvonnut ja odotin synnytystä. Yritin nauttia kesästä ja viettää paljon aikaa ystävien kanssa. Mökkeilimme innokkaasti eri puolilla, uimme lämpimässä järvivedessä ja söimme mansikoita. Yritin pitää sokeriarvoni kurissa tiukalla dieetillä, joten söin superterveellisesti. Silti oli huono olla lähes koko ajan. Ja pissitti!

Heinäkuun alussa kävimme vielä ystävien kanssa viinijuhlilla Cheekin ja Kaija Koon keikoilla. Ilta oli mahtava, mutta seurauksena jalat olivat älyttömän pulleat ja harkkasupistukset alkoivat. Tästä muutaman päivän päästä, ollessani mökillä vanhempieni kanssa, lapsivedet menivät. Loppu onkin historiaa. Hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen saimme tavata tyttäremme kasvokkain ensimmäistä kertaa. Lukemattomat ystävät ja sukulaiset kävivät kotonamme tervehtimässä Kerttua. Pete oli kesälomalla kolme viikkoa. Loppukuusta suuntasimme muutamaksi päiväksi lomailemaan vanhempieni mökille. Tuntui, että aurinko paistoi koko ajan.

Elokuu meni edelleen uuteen ihmiseen tutustuessa ja hänen kanssaan eloa harjoitellessa. Viikonloppuisin teimme kaikkea mukavaa, istuimme torikahveilla ja puistoissa. Elokuussa teimme ensimmäisen pidemmän reissun ystävien lapsen kastejuhlaan Joensuuhun. Loppukuusta myös Kerttu sai kasteen lähikirkossamme. Vietimme Peten kanssa 2-vuotishääpäivää ja kävimme ensimmäistä kertaa vauvan syntymän jälkeen treffeillä.

Syyskuu oli edelleen uskomattoman lämmin ja kaunis. Ulkoilimme paljon sekä kahdestaan Kertun kanssa että perheenä. Suuntasin ensimmäisiä kertoja vauvakerhoihin. Pikkuhiljaa äitiyslomailu alkoi sujua.

Lokakuussa Pete pääsi kaverinsa kanssa koko viikonlopuksi metsälle, kun me perheen naishenkilöt menimme vanhempieni hoiviin mökille. Vietimme myös ihanan mökkiviikonlopun ison ystäväjoukon kanssa. Alkoi olla jo niiin syksy ja pimeää.

Marraskuussa vietimme Peten ensimmäistä isänpäivää sekä juhlimme edesmenneen ukkini 100-vuotissyntymäpäivää hienossa ravintolassa. Pimeää oli koko ajan ja sen huomaa kuvien laadusta. Kuun lopussa Kerttu alkoi rauhalliseen tahtiin maistelemaan soseita. Tuntui, että hänestä tuli kerta heitolla iso tyttö.

Joulukuu meni nopeasti vaikka hyvin paljon mitään erikoista ei touhuttukaan. Oltiin paljon kotona ja odotettiin joulua. Kävin ensimmäistä kertaa yli vuoteen baarissa, kun ystävä kutsui minut pikkujouluihinsa. Juhlimme myös Peten työpaikan kekkereillä kahdestaan. Itsenäisyyspäivää vietimme kolmestaan kotosalla hyvän ruoan ja shampanjan kera. Joulun pyhät sujuivat leppoisasti perheidemme kanssa. Uutena vuotena meidän oli tarkoitus lähteä pohjoiseen ystävien kanssa, mutta Peten sairastuminen flunssaan sotki suunnitelmat. Päädyimme katselemaan ilotulitteita kahden kotosalla. Peten kehnoa oloa lukuun ottamatta, ilta oli kuitenkin ihan onnistunut.

Sellainen vuosi meillä! Toivottavasti ensi vuosi tuo tullessaan jotain uutta, jotain vanhaa ja niin edelleen. :)

Joulu kuvina

Joulu on jo aikaa sitten taputeltu, mutta palaan pyhäpäivien tunnelmiin kuitenkin vielä tässä tekstissä kuvien kera. Joulumme oli rentouttava ja läheisten täyttämä. Aaton aattona vietimme ihanan illan Peten äidin luona, aattona nautiskelimme maittavasta ateriasta Peten isän kotona ja joulupäivänä suuntasimme minun vanhempieni mökille pariksi yöksi. Olemme siitä onnekkaita, että kaikki lähisukulaiset asuvat samassa kaupungissa kuin me (tai ainakin lähellä), joten tällainen sukkulointi onnistuu pienellä vaivalla. En haluaisi tuhlata pyhäpäiviä pitkiin automatkoihin ja stressaamiseen.

Joulutunnelmaan oli hieman vaikea päästä käsiksi, koska kaikkialla oli lumen puutteen vuoksi yhtä pimeyttä. Onneksi aaton jumalanpalvelus toi joulun sydämeen ja pääsimme oikeaan fiilikseen. Silti joinakin aiempina vuosina joulu on tuntunut enemmän, no, joululta.

Koska kyseessä oli Kertun ensimmäinen joulu, annoimme kameran laulaa. Kuvia kertyi iso kasa muistoksi ensimmäisestä joulustamme pikkutyttömme kanssa. En muistanut kysyä lupaa kanssajuhlijoilta kuvien julkistamiseen, joten tarjolla lähinnä vain meidän naamoja.

Aloitimme joulun vieton Peten äidin luota.

Tonttutyttö mummin kanssa.

Pakettien aukomista jouluaattona.

Ihana uusi lelu!

Minä luulin et minun joululahja oli se peili, mutta sainkin vielä yhden salapaketin!

Peten isän luona koirakaverin kanssa.

Kerttu innoissaan lahjasta (lue: lahjapaperista ja erityisesti naruista).

Äiti oli laittanut mökin kauniin jouluisaksi.

Iloista mieltä.

Joulunpunainen lahja.

 

Ikimuistoinen joulu. <3