Vauva nukkuu

Nukkuminen puhuttaa pienten lasten perheissä aina. Tuttavatkin kyselevät usein: "Antaako vauva teidän nukkua yöllä?"

Raskausaikana yksi suurimmista huolenaiheistani oli nimenomaan nukkuminen. Olen aina rakastanut nukkumista ja tarvinnut paljon unta. Pelkäsin etukäteen, että vauvan tultua saan nukkua vain muutaman tunnin yössä ja kuljen zombina päivät. Kaikella kiitollisuudella voin onneksi sanoa, että Kerttu on tähän asti ollut hyvä nukkuja. Silti lainasin kirjastosta kehutun teoksen Unihiekkaa etsimässä - Ratkaisuja vauvan ja taaperon unipulmiin, koska ajattelin löytäväni sieltä hyviä toimintatapoja jatkoa ajatellen. Kirjan on kirjoittaneet lääketieteen tohtori Anna Keski-Rahkonen ja toimittaja Minna Nalbantoglu. En väitä, että teos antaa ainoat oikeat vastaukset unipulmiin, mutta kokeilemisen arvoisia vinkkejä kuitenkin. Tässä tekstissä kommentoin vain kirjan ensimmäistä osaa, joka koskee vastasyntynyttä vauvaa.

Me olemme menneet nämä ensimmäiset neljä kuukautta täysin mutu-tuntumalla mitä tulee nukkumiseen ja nukuttamiseen. Unihiekkaa etsimässä -kirjaa luettuani huomasin kuitenkin, että olemme tehneet monta asiaa vahingossa "oikein". Kerttu on syntymästään saakka ymmärtänyt eron päivän ja yön välillä siinä mielessä, että yöllisiä syöttöjä lukuunottamatta hän on nukkunut yönsä vähintään aamukuuteen saakka. Aivan pikkuisena eli ensimmäisten viikkojen ajan Kerttu heräsi syömään parin, kolmen tunnin välein, mutta hyvin pian siirtyi (yhden tai) kahden herätyksen taktiikkaan per yö. Syötön jälkeen hän on tähän asti nukahtanut pian uudestaan.

Mitä sitten olemme tehneet Keski-Rahkosen ja Nalbantoglun mukaan oikein? Heti sairaalasta kotiuduttuamme olemme ottaneet säännölliset iltarutiinit käyttöön. Joka ilta ennen yöunia olemme tehneet iltapesut ja vaihtaneet yöpuvun päälle. (Tämän vinkin sain raskausaikana sukulaisnaiselta.) Pienen vauvan kanssa säännölliset iltarutiinit tuntuvat tarpeettomilta, mutta eivät sitä ole. Yöllisten herätysten yhteydessä olemme tehneet kaiken tarvittavan (imetys, vastasyntyneenä vaipanvaihto) mahdollisimman hiljaa ja ilmeettömästi, jotta vauva ymmärtäisi, että yöllä ei seurustella.

Keski-Rahkonen ja Nalbantoglu korostavat, että tärkein avain lapsen hyviin yöuniin on se, että vauva oppii nukahtamaan ilman aikuisen apua. Tämä tarkoittaa sitä, että vauva laitetaan sänkyyn vielä hänen hereillä ollessaan, eikä nukuteta syliin tai tissille. Tässä asiassa olemme tietämättämme toimineet oikeansuuntaisesti, sillä Kerttu on täytynyt aina syönnin jälkeen röyhtäyttää. Tähän hän on herännyt ja siirtynyt sänkyyn vielä valveilla ollessaan, mutta unisena. Usein hänet tosin on myös nukutettu syliin (ja edelleen välillä nukutetaan).

Mitä kirjan mukaan olemme tehneet "väärin"? Keski-Rahkonen ja Nalbantoglu puhuvat vauvan väsyitkusta ja kipuitkusta, jotka olisi hyvä erottaa toisistaan. Joskus lapsi taistelee nukahtamista vastaan väsyneellä ja vihaisella itkulla. Näin myös meillä. Kirjoittajien mukaan vauvan voi hyvin antaa itkeä väsyitkua (ei kipuitkua) jonkin aikaa vuoteessaan ja antaa hänen itse nukahtaa ilman aikuisen apua. Jos itku ei lopu, vauvan voi nostaa hetkeksi syliin rauhoittumaan ja laittaa sen jälkeen jälleen vuoteeseen.

Meillä Kerttu nukahtaa tällä hetkellä noin joka toinen ilta nukkumaanmenorutiinien jälkeen itse sänkyynsä, mutta usein väsymys menee selvästi yli ja uneen pääseminen on hankalampaa. Silloin hän jää itkemään sänkyynsä. Tähän asti me olemme toimineet tällaisessa tilanteessa niin, ettemme ole kuunnelleet itkua ollenkaan vaan ottaneet Kertun olohuoneeseen nukahtamaan syliin. Tällöin olemme sentään toimineet "oikein" siinä, että olemme siirtäneet hänet takaisin sänkyynsä ennen lopullista nukahtamista eikä vasta aivan unessa. Keski-Rahkosen ja Nalbantoglun mukaan pienen itkun kestäminen auttaa siinä, ettei myöhemmin tarvitse kestää isoa itkua esimerkiksi unikoulun yhteydessä.

Kirjassa suositellaan myös niin sanottua täsmäsyöttöä eli yhtä syöttökertaa ennen kuin äiti itse alkaa nukkumaan. Minusta tuntuu oudolta herättää vauva syömään pari tuntia hänen nukkumaanmenonsa jälkeen, mutta tätä aion testata. Olisihan se mahtavaa jos se onnistuisi ja voisimme siirtyä yhteen herätykseen per yö.

Voin suositella kirjaa luettaviksi muillekin vanhemmille. Itse aion palata siihen viimeistään sitten kun meille tulee ajankohtaiseksi jonkinlainen unikoulu. Kirjassa esitellään nimittäin useita eriasteisia unikoulumenetelmiä, mutta ne tulevat ajankohtaiseksi vasta muutaman kuukauden päästä. Siihen asti meillä nukutaan vielä pätkissä, mutta onneksi riittävästi.

Miten teillä nukutaan?