Sunnuntaina juhlittiin tosiaan Peten ensimmäistä isänpäivää. Minua jännitti niin, että heräsin aamukuudelta kahden nukkuvan kaverin viereen valvomaan. Kun viimein Pete heräsi (saatoin vähän häikäistä häntä kännykän valolla) pääsimme Kertun kanssa onnittelemaan iskää. Hän sai kortin, pehmeän paketin ja paljon suukkoja. Köllöttelyjen jälkeen tein hänelle vielä herkku aamupalan.
Päivä oli ihana ja touhukas. Kahvittelimme Peten tädin luona ja ukkiloissa yhteensä kolmeen otteeseen. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja nauttivat isänpäivätunnelmasta. Saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita myös Peten nuorena edesmenneestä mummista, jolta jäi aikanaan viisi alaikäistä lasta kaipaamaan. Kuulimme hienon rakkaustarinan komeasta sotamiehestä ja kauniista nuoresta lotasta, jotka menivät naimisiin neljännellä tapaamiskerralla pommikoneiden jylinässä. Minä olen aina ollut heikkona tällaisiin mielikuvitusta ruokkiviin historiallisiin tositarinoihin.
Tärkeintä oli, että Pete sai olla päivänsankari ja nauttia ihkaensimmäisestä isänpäivästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti