Onko järkee vai ei?

Pian lähdemme viikonlopuksi reissun päälle. Suuntaamme jälleen Joensuuhun, jossa hyvät ystävät ja sisko odottaa. Tosi mukava vaihtaa maisemaa ja saada muuta ajateltavaa kuin kotiympyrät.

Tämä viikko on ollut melko raskas. Petellä on ollut iltaisin välttämättömiä menoja useampana päivänä, yöunet ovat olleet tavallista katkonaisemmat ja mielen perällä on painanut lähipiiristä kuuluneet huonot uutiset. Onneksi monta iloista juttua on sattunut myös.

Eilen oli ihana aurikoinen päivä ja suuntasin uuden ystävän kanssa vaunulenkille ja hänen luokseen kahvittelemaan. Sain arvokasta äitiysvertaistukea roppakaupalla. On se jännä, miten monissa äitiyteen liittyvissä asioissa järki ei todellakaan mene edellä. Monet omat huolenaiheet olisivat järjellä ajateltuna ihan pikkujuttuja, mutta äitihormoneissa ne tuntuvat järisyttävän isoilta. Yhtenä esimerkkinä sitterin käyttö. Miten siitä voikin tulla niin huono omatunto, vaikka tiedän, ettei sitterissä istuttaminen muutaman hetken päivässä aiheuta lapselleni minkäänlaisia kehityksen viivästymiä. Pelkästään se, että toinen sanoo miettivänsä samoja ajatuksia, helpottaa.

Toinen järjetön äitiyteen liittyvä asia on, että omat menot tuntuvat mahdottomilta. Järjellä tiedän, että voisin aivan hyvin harrastaa jotain tai käydä jossain omassa menossani ilman vauvaa esimerkiksi kerran viikossa. Järjellä ajateltuna asiassa ei ole mitään ongelmaa, sillä Pete on mielellään Kertun kanssa kahdestaa pari tuntia. Hän pystyy syöttämään vauvalle pakasteeseen pumppaamiani maitoja ja saa Kertun oikein hienosti jopa yöunille ilman minua. Miksi sitten en harrasta mitään vaan luuhaan kaikki illat kotona ja valitan, että seinät kaatuu päälle? Niinpä. Ei mitään järkeä. Jostain syystä koen, etten voi vaatia Peteä toimimaan lapsenvahtina oman työpäivänsä päälle, vaikka todellisuudessa hän varmaan nauttisi omasta ajasta tyttönsä kanssa.

Ensi viikko on varmasti onnistuneempi. Ainakin aion tehdä jotain jonain iltana aivan yksin. Lupaan raportin omasta menostani tänne blogiin, niin tulee varmasti lähdettyä.

Virkistävää viikonloppua!

Ainiin, kuvat eivät liity tekstiin mitenkään, mutta eikö olekin ihana lover meidän vauvalla? Kertun kummien suloinen tyttö kävi viime viikolla kylässä ja helli uutta ystäväänsä antaumuksella.