Kerttu on tosiaan alkanut viime aikoina vierastamaan. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin itse aurinko kaikille ystävällisille naamoille, mutta perjantaina mikään ei meinannut tepsiä, kun itkukohtaus iski minun ja Peten ollessa saunassa. Välillä tuntuu, että väsyneenä ja tietyllä mielialalla Kerttu on todella herkkä neiti. Eilen hän järkyttyi syvästi paistinpannulla ritisevistä herkkusienistä ja itki joka kerta ne nähdessään. Selkeästi hän pelkäsi niitä ritiseviä outouksia. Meillä oli vähän vaikeuksia pitää naamat peruslukemilla.
Eilen koitti myös se merkittävä päivä, kun Kerttu pääsi maistamaan ensimmäistä kertaa ruokaa. Päätimme aloittaa kiinteiden ruokien maistelut hyvissä ajoin, mutta rauhalliseen tahtiin. Eipä sitä porkkanasosetta kovin paljon massuun asti uponnut, niinkuin odotettavissa oli. Hauskaa tytöllä oli kuitenkin. Minulla ei ollut mitään syytä aloittaa Kertulle soseita juuri nyt, mutta en keksinyt syitä myöskään sille, miksi maistelua olisi täytynyt lykätä. Jostain syystä aika tuntui oikealta minun ja Peten mielestä. Tietysti haaveilen, että kiinteät ruoat sitten aikanaan venyttävät yöllisiä unijaksoja, mutta luulen, että vielä pitkään yöheräilyt ovat tosiasia.
Tänään olimme Kertun kanssa pitkästä aikaa kaupungilla. Niin iso tyttö meillä jo on, ettei kaupungilla liikkuessa ja kahvitellessa enää nukutakaan niinkuin ennen. Heti kun astuin sisään kahvilaan, Kerttu heräsi vaunuihin tillottelemaan. Ystävää tavatessa hän halusi osallistua seurusteluun sylistäni käsin. Ei hän kiukutellut, vaan katseli ihmisiä innoissaan. Ilmeisesti pitkiin päikkäreihin on mahdollisuus enää lenkillä tai parvekkeella.
Sellaisia kuulumisia meillä tänä maanantaina. Hyvää viikkoa! :)
Ihanat kuvat :)
VastaaPoista