Masukuulumisia viikolta 21

Hiihtoloman loppu ei ole mennyt meidän osaltamme ihan suunnitelmien mukaan. Pete sairastui pahemman kerran, joten kodin laitto ei juuri ole edennyt. Itse olen yrittänyt hoitaa potilasta parhaani mukaan ja pysytellä kotosalla hänen seuranaan.

Eilen kävin kuitenkin neuvolassa kokemassa järkytyksen. Vauvalla ja äidilläkin oli onneksi kaikki hyvin, mutta oma neuvolantätini oli jäänyt kaikessa hiljaisuudessa eläkkeelle mainitsematta asiakkailleen asiasta mitään! Kevään ajan terkkarina on kivantuntuinen nuori nainen, mutta mikä siinä on, että saman ihmisen kanssa haluaisi mennä neuvola-ajan alusta loppuun saakka? Toivottavasti pääsen tästä järkytyksestä pian yli. ;) Se hyvä puoli vaihdoksessa oli, että nyt ymmärrän omia oppilaitani huomattavasti paremmin heidän kipuillessaan opettajanvaihdosten ja sijaisten (minä) kanssa.

Neuvolassa meni tosiaan muuten kaikki mallikkaasti. Omat arvoni olivat edelleen hyvät (hemoglobiini jopa parempi kuin viimeksi), vauvan sydänäänet kuuluivat selkeästi ja minun painoni pysyttelee edelleen alle lähtölukemien. Tekstin höysteenä pari Kööpenhaminassa otettua masukuvaa, joissa viikkoja kasassa 20+5.

Me jatketaan täällä James Bond -maratoonia yhdistettynä kirjailijakansioiden korjaamiseen. Ehkä huomenna saataisiin vihdoin tuo sekasorron ja pahvilaatikoiden vallassa oleva makkari kuntoon. Toivottavasti jossakin vaiheessa saisin jotain kotikuvia tännekin asti ladattua. Tämän muuton jälkimainingeissa kärsivällisyyteni on todella joutunut koetukselle. Hiljaa hyvä tulee vai miten se meni?