Voihan sokeri!

Sokerirasituksessa kävi lopulta niinkuin pelkäsin. Ei tullut puhtaita papereita, vaan yksi arvo oli hieman koholla. Tästä johtuen kävin eilen neuvolassa kuuntelemassa kurinpalautusta ja ohjeita jatkoa varten. Onneksi uusi neuvolantäti hoiti asian mielestäni erittäin asiallisesti ja ystävällisesti, varsinkin kun tajusi, että itsekin ymmärrän ongelmani ja olen motivoitunut korjaamaan asian. Ei siis tarvinnut enää neuvolassa itkeä tihrustaa pettymystään itseensä.

Tuntui tietysti ikävältä, kun tajusi, ettei ole huolehtinut itsestään (ja vauvasta) niin hyvin kuin olisi pitänyt. Luulen kuitenkin, että tämä herätys oli hyvä asia ja saan arvot pysymään normaaleina jättämällä sokerin pois ruokavaliosta. En usko, että muita muutoksia tarvitsee tehdä, koska herkkuja lukuunottamatta syön säännöllisesti ja terveellisesti.

Sain neuvolasta glukoosimittarin ja taulukon, johon merkitsen verensokeriarvoja parina päivänä viikossa. Ensimmäinen päivä oli ainakin tosi hyvin normaalin rajoissa, joten luottavaisin mielin etenen tässä asiassa.

Se hyvä puoli koko hommassa on, että pääsen automaattisesti synnytystapa-arvioon, jossa mitataan vauvan koko. Tämä on asia, joka on askarruttanut minua muutenkin paljon, koska itse olin syntyessäni iso vauva. En tiedä kuinka paljon tällaiset asiat voivat periytyä, mutta olisihan se huojentavaa jos selviäisi, ettei meidän vauva olisi hirmuinen järkäle.

Aivan ihanaa, että edessä on pitkät vapaat ja pääsiäinen! Palaan luultavasti pääsiäismietteillä vielä huomenna. Tänä iltana menemme kiirastorstain messuun, josta toivottavasti löytyisi sitä pääsiäistunnelmaa. (Kuvat viime pääsiäiseltä)