Seiska täynnä!

Kerttu täytti taas pyöreitä eli seitsemän kuukautta tuli mittariin. Ajattelin tällä kertaa skipata ainaisen virren siitä kuinka aika menee niin nopeasti, vastahan se syntyi ja niin edelleen. Sen sijaan kirjoitin ylös konkreettisia asioita Kertun elämästä seitsenkuisena. Näitä voi olla sitten joskus myöhemmin hauska lukea.

Vauvathan ovat luonnollisesti erilaisia ja oppivat asioita eri tahtiin. Siksi kaikenlainen vertailu on turhaa. Silti voi olla hauska joskus (kenties jos hamassa tulevaisuudessa meillä on toinen seitsenkuinen) muistella, että mitä kaikkea Kerttu tässä vaiheessa jo osasi, ja mikä oli vielä hakusessa.

Kerttu on selkeästi liikkuvaista sorttia. Hän oppi ryömimään pari viikkoa sitten, mutta ei vielä yritä kovin kauas. Viime päivinä ryömimisen  rinnalle on tullut selkeä pyrkimys konttausasentoon ja jopa pystyyn. Tukea vasten hän jo seisoo jonkin aikaa. Kaikki tavarat kiinnostavat, mutta erityisiä suosikkejakin, joiden luokse kannattaa liikkua jopa maton toiselta reunalta toiselle, löytyy. Kerttu rakastaa varsinkin sanomalehtiä, varpaita, kaukosäätimiä, aikakauslehtiä ja tuolin jalkoja.

Syömiset ja päiväunet vaihtelevat todella paljon. Toisina päivinä ne onnistuvat, mutta usein hommat ovat vähän sinne päin. Maitoa Kerttu syö vielä paljon, soseet ja sormiruoat maistuvat heikommin. Puuro sentään kelpaa useimpina päivinä. Yritän ottaa ruoka-asian mahdollisimman rennosti, koska varmasti Kerttu vielä syömisen idean tajuaa.

Kerttu juttelee meille omalla tyylillään, välillä intoutuu kiljumaan ja ihastelee omaa ääntään. Luulen, että sanoja ei ole vielä pitkään aikaan tulossa, sillä kaikki energia tuntuu menevän liikkumiseen. Vauvakerhossa hän ottaa aiempaa enemmän kontaktia muihin lapsiin. Siellä he pitävät toisiaan kädestä kiinni ja haparoiden tunnustelevat uusia tuttavuuksia.

Kerttu on hoikka ja pitkä tyttö. Pääasiassa käytämme jo vaatekokoa 80! Eilen kotivaaka näytti tasaluvun 8 kg. Hampaita on edelleen pyöreä nolla.

Kehityksen myötä Kerttu on oppinut paitsi leikkimään enemmän itsekseen, myös vaatimaan entistä enemmän huomiota. Hän tajuaa millä äänensävyllä kannattaa vinkua, jotta äidin tai iskän saa helposti luokseen. Useimmiten hän on kuitenkin oikein hyväntuulinen ja hymyileväinen pikkuinen neiti. Iloinen touhottaja, vilkas viipottaja, superrakas kaikkinensa. <3