Kerttu kolme kuukautta

Pikkutyttömme täyttää tänään jo kolme kuukautta! Tuntuu, että hän olisi asunut meillä jo paljon kauemmin. Joka päivä ilahdun uusista taidoista, joita tämä innokkaasti rupatteleva, iloisesti liikehtivä pieni ihme minulle esittelee. Neuvolan tätikin kehui, kuinka hienosti tyttö harjoittelee sekä puhetta että liikettä samanaikaisesti. Otan mielelläni vastaan kaiken kehityksen, mutta samalla pieni haikeus kaihertaa sisällä. Kohta hän jo kääntyy, sitten ryömii, pian jo konttaa ja ei aikaakaan kun vauvavaihe on muisto vain. Nämä arvokkaat hetket haluaisi tallentaa syvälle muistojen kovalevylle, ettei mikään vaihe pääse unohtumaan.

Kävimme tänään Kertun kolmekuukautisneuvolassa. Minua jännitti aika paljon etukäteen, koska vuorossa oli ensimmäiset piikin muodossa annettavat rokotukset. Tiesin, että itkuhan siitä tulee, mutta onneksi selvisimme (molemmat) suhteellisen pienin vammoin. Kerttu itki lohduttomasti pistoskipua, mutta rauhoittui nopeasti, kun sai tissin suuhunsa. Neuvolan tädin mielestä neiti oli valloittava myös loukkaantuneena. :) Samaa mieltä. Nyt sitten seurataan minkälaisia jälkivaikutuksia rokotuksista mahdollisesti seuraa.

Pituus oli pompsahtanut taas huimasti. Nyt tyttö on jo 64 cm! Pientä sanomista tuli painosta (6 240 g), koska se laahaa pituuteen nähden selkeästi jälkijunassa. Kuulemma se on kuitenkin tavallista silloin kun pituuskasvu on näin nopeaa.

Kolmen kuukauden iässä Kerttu on alkanut näyttää pieniä välähdyksiä luonteestaan ja temperamentistaan. Hän on aurinkoinen ja jutusteleva tyttö, välillä hieman herkkis. Aktiivisuutta ja menohaluja riittää, mutta taidot eivät vielä ihan riitä. Jalat vispaavat jatkuvasti, mutta selällään on vaikea edetä minnekään. Hän pitää ihmisistä ja tykkää seurata meininkiä ympärillään. Kerttu ei vielä vierasta, mutta viime aikoina pikkuiset silmät ovat seuranneet äidin liikkeitä tiiviisti. Luonnettaan hän näyttää erityisesti silloin, kun sapuska ei ole nenän edessä sillä sekunnilla kun nälkä yllättää. Kerttu on sanalla sanoen I-H-A-N-A.