Taas saapuu syys

Pete kävi viikko sitten sienessä. Saimme herkullisia kuivattuja kanttarelleja ja ehkä ensi viikolla vielä täydennystä. Rakastan sieniä, kirkkaita värejä, perusarkea, kynttilöitä, kotoilua, omenapiirakkaa ja kirpsakoita aamuja. Silti minulla on aina ollut ongelmia tykätä syksystä. Viime vuosina olen oppinut aiempaa enemmän nauttimaan syksyyn liittyvistä kivoista jutuista, joten kyseisestä vuodenajasta on tullut siedettävämpi. Syyskuu on kaikessa kauneudessaan noussut jopa kuukausien top 8-listalleni. ;)

Syksy tulee joka vuosi, halusinpa sitä tai en. Siksi valittaminen on turhaa. Tämä syksy on minun kohdallani hyvin erilainen kuin aiemmat, koska paluuta töihin tai koulunpenkille ei ole tiedossa. Tänä vuonna olen kotona vauvan kanssa ilman muita velvotteita koko syksyn ja kevään. Uskoisin, että pian kehittelen meille jonkinlaista rytmiä ja viikko-ohjelmaa, koska itse nautin sellaisesta. Pidän siitä, että sunnuntai-iltana tiedän suunnilleen mitä touhua tulevalle viikolle on luvassa. Tämän vuoksi olen ehdottomasti myös kalenteri-ihmisiä. Ostin ensi vuodellekin uuden kalenterin, vaikka sivut täyttyvät huomattavasti verkkaisemmin kuin aiemmin.

Tästä syksystä tulee siis erilainen, mutta ei missään tapauksessa huonompi kuin aiemmista. Yritän nauttia tästä ainutlaatuisesta ajasta parhaan kykyni mukaan ja ajatella, että lapsen hoitaminen ja hänen kanssaan touhuaminen on mitä arvokkainta työtä. Toisaalta aion nautiskella hyvällä omallatunnolla myös niistä leppoisista päiväkahvihetkistä, kun Kerttu nukkuu ja itse saan keskittyä johonkin turhanpäiväiseen.

Asia mitä syksyyni kaipaisin, on ns. äitikaverit. Olen hieman huono tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta tänä vuonna aion yrittää. Menen rohkeasti katsastamaan millaista menoa avoimet päiväkodit ja seurakunnan kerhot tarjoavat. Ilmottauduin myös kansalaisopiston kurssille yhdessä Kertun kanssa. Jännityksellä odotan mitä syksy tuo tullessaan.