Tällä viikolla olemme lähinnä palautuneet ristiäishuumasta. Paritkin rääppiäiset pidettiin alkuviikosta, mutta kiusakseni edelleen kaapit ovat täynnä keksejä ja pakkasessa kuumottaa puolikas kuivakakku. Kertun syntymän jälkeen olen syönyt sokeria varmaan enemmän kuin koskaan, mutta helpotuksekseni paino on tippunut silti. Nyt ollaan jo alle lähtöpainon. Puheet imetyksen laihduttavasta vaikutuksesta eivät näemmä ole liioiteltuja minunkaan kohdalla. Tästä elämäni mukavimmasta laihdutuskuurista huolimatta aion alkaa tarkkailemaan syömisiäni jälleen paremmin. Sokeridieetti tuskin tekee kovin hyvää omalle terveydelleni tai yleiselle jaksamiselleni.
Viikko on ollut jälleen yllättävän sosiaalinen. Niinä päivinä kun kukaan ei ole käynyt kylässä, olemme Kertun kanssa huristelleet isomummolaan tai vaunuilleet kaupungille asioille. Olen pyrkinyt kärryttelemään raittiissa ulkoilmassa edes jonkin aikaa joka päivä. Se tekee hyvää niin rapistuneelle kunnolleni kuin yöheräilyjen vaikutuksesta pöllähtäneelle pääkopalleni. Sitä paitsi, näitä kauniita kesäpäiviä tuskin on enää kovin montaa jäljellä.
Tänään teemme Peten kanssa jotain todella jännittävää. Jätämme Kertun ensimmäistä kertaa mummolaan hoitoon ja suuntaamme kahdestaan elokuviin. Kokeilimme alkuviikosta maidon syömistä tuttipullosta ja hyvinhän se tytöltä sujui. Mummi ja ukki asuvat kilometrin päässä elokuvateatterista, joten jos järkyttävä itkukohtaus iskee, pääsemme pian takaisin Kertun luokse. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaikki menee kuitenkin hyvin ja löydämme tyytyväisen tytön mummin sylistä nukkumasta. On ne ekat kerrat vaan silti niin kovin jänniä.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti