Kolminkimppa

Täällä on harjoiteltu eloa kolmestaan nyt pari päivää kotosalla. On ollut ihanaa olla kotona, mutta edelleen harjoitellaan. ;) Imetys on osoittautunut hieman vaativammaksi kuin olin etukäteen ajatellut, mutta muuten menee jo aika hyvin.

Meidän neidin elontaival alkoi vähän astetta vaikeammin. Hän joutui hakemaan vauhtia teho-osastolta hengitysvaikeuksien vuoksi, mikä oli tietysti aikamoinen järkytys. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja pikkuinen toipui nopeasti. Hengitysvaikeuksien laannuttua bilirubiiniarvot alkoivat kohoamaan. Hoitoa ei kuitenkaan tarvittu, mutta arvoja on mittailtu joka päivä tähän asti. Tänään saimme tiedon, että biliarvot olivat vihdoin lähteneet laskuun eikä kontrolleja enää tarvita. Ihan mahtava juttu.

Isovanhemmat ja tuore täti ovat jo käyneet tyttöä ihastelemassa. Muuten olemme olleet kolmestaan ja pyörittäneet uni-tissi-vaippa-rytmiä parhaan kykymme mukaan. Täytyy sanoa, että tyttärelläni on maailman paras iskä. Hän osallistuu innokkaasti kaikkeen mihin vain pystyy ja katselee tyttöä niin rakastunein silmin, että en voisi enempää toivoa.

Pakko mainita vielä tädin tuoma superihana lahja. Hän oli tulostanut tytölle (ja minulle) tämän blogin paperikansien väliin. Mikä mahtava muisto meille jää tästä raskausajasta pitkälle tulevaisuuteen! Ihana täti. <3

Me täällä jatketaan rauhallista eloa ja uuteen elämään opettelua. Näitä päiviä pitää vaalia, koska tällainen tilanne ei koskaan palaa. Neiti suukkosuu on hurmannut meidät täysin.