torstai 18. heinäkuuta 2013
Äidin varpaat
Tyttärellä on ainakin tässä vaiheessa selkeästi isänsä piirteet. Luultavasti ulkonäkö muuttuu tulevina kuukausina paljonkin, mutta jo nyt tunnistan hänessä jotain minultakin perittyä. Tytöllä on selkeästi äitinsä, äidinäitinsä ja äidinäidinäitinsä varpaat. Voi ressua. ;)
Viime päivien aikana olemme yrittäneet luoda jonkinlaista päivärytmiä, vaikka vauva nukkuu, valvoo ja syö vielä hyvin epämääräiseen tahtiin. Illalla menemme nukkumaan iltasyötön jälkeen klo 22-24. Pete vaihtaa tytöltä vaipan ensimmäisen yöheräämisen yhteydessä puolen yön jälkeen ja siirtyy nukkumaan vierashuoneeseen. Loppuyön hoitelen vauvaa yksin, kunnes aamulla 6-8 aikaan Pete hakee tytön olkkariin, jotta minä saisin nukkua. Joinakin aamuina nukkuminen onnistuu, toisina aika menee imettäessä. Viimeistään kymmeneltä nousen. Systeemimme ei ole täysin aukoton, mutta näin saamme kummatkin ainakin muutaman tunnin unta yön aikana.
Päivisin touhuamme yleensä jotain pientä, kuten käymme vaunuilemassa, teemme kotihommia tai kahvittelemme vieraiden kanssa. Yleensä tyttö nukkuu päivisin ja iltaisin vähintään kahden tunnin unia ja syö välissä. Imetys on edelleen aika haastavaa väärän imuotteen, nännien kipeytymisen ja rinnalle nukahtelun vuoksi, mutta uskon, että sinnikkyys palkitaan.
Päivät menevät ohi uskomattoman nopeasti, vaikka varsinaista tapahtumaa on vähän. Yhtäkkiä sitä huomaa, että taas on ilta. Tänään meille tulee neuvolan terkkari kotikäynnille. Odotan käyntiä innokkaasti, koska sitten selviää pikkuneidin tuoreet mitat. Toivon, että imetysotettakin katsottaisiin yhdessä terveydenhoitajan kanssa.
Palaan pian neuvolakuulumisten muodossa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)




Imetys oli minullekin aluksi tosi haastavaa! Oikein itkua väänsin aina kun Aino heräsi että voi ei, kohta taas koskee! Mulla ei auttanut bepanthenit, ei lansinohit eikä sitruunatipatkaan, ja rinnanpäät oli ihan verillä :/ Mutta rintakumit pelasti kyllä, hetki meni että vauva niihin tottui. Ja niistä vieroittuminen olikin sitten toinen tarina:D!
VastaaPoistaTsemppiä sinulle imetykseen, se varmasti lähtee pian sujumaan mainiosti! :-)
Ps.pitkään olen lukenut blogiasi, itse olen kotoisin kuopiosta!
-Anna & Aino 3kk
Imetys on kyllä ollut aikamoinen murheenkryyni, mutta nyt alkaa vihdoin tuntua, että hieman helpottaa. Nyt ongelmana on sitten liian täydet rinnat, josta on vaikea tarttua kiinni... No onneksi pumppu on olemassa. Rintakumejakin kokeilin yhtenä päivänä. Ne auttoi kipuun, mutta vauva ei osannut kunnolla imeä niiden kautta. Varmaan harjoittelun kautta oppisi.
PoistaKiitos tsempeistä! Hauska kuulla, että blogilla on lukijoita ja vielä kuopiolaisia. :) Saa mielellään jättää kommenttia myöhemminkin!
Ihana, kun jaksat ahkerasti kirjoitella! Toivottavasti neuvolatädin käynti antoi uusia vinkkejä imetykseen. Se on kyllä teema, josta riittää murhetta ja huolta vähintään yhtä paljon kuin iloakin.
VastaaPoistaNeuvolatäti paljasti yhden ongelman lähteen. En ollut nimittäin tajunnut, että maitoa on rinnoissa niin paljon (ja rinnat niin täydet), että vauvan on vaikea saada imuotetta. Vinkkinä antoi, että pumppaisin hieman ennen imetystä. Ihan hyvältä vaikuttaa nyt. Jospa se tästä. :)
Poista<3