Mahatautisia kuulumisia

Täksi viikoksi oli mukavia suunnitelmia, mutta kaikki meni mönkään minun sairastelujen vuoksi. Sain ilmeisesti jo alkuviikosta jonkin mahapöpön, koska silloin paha olo ja kuumeilu alkoi. Kuitenkin vasta keskiviikko-iltana mahatauti alkoi toden teolla ja sitä kesti aamuun asti. Soitin illalla jopa päivystykseen varmistaakseni, ettei oksentamisesta ole haittaa vauvalle ja sieltä vakuuteltiin, että kaikki on hyvin. Onneksi vauva liikkui koko ajan aktiivisesti, joten saatoin olla suhteellisen huolettomalla mielellä. Silti mahatauti näillä viikoilla oli kyllä aika karmaiseva kokemus.

Tänään mennään vielä vähän toipilaana, mutta viikonlopuksi on jo pakko saada itsensä liikkeelle viikon sisällä nyhjöttämisen jälkeen. Huomenna menemme sairaalalle synnytysvalmennukseen, mitä odotan aika innokkaasti. Vaikka luulen tietäväni jo paljon kivunlievityksistä ja muista synnytykseen liittyvistä faktoista, odotan mielenkiinnolla mitä uutta kätilöt kertovat. Petelle käynti on varmasti ainakin yhtä tärkeä kuin minulle, koska hänelle useammat asiat saattavat olla vieraita. Saa nähdä mitä ajatuksia valmennuksen jälkeen nousee mieleen. Toivottavasti ei ainakaan kovaa panikointia.

Maanantaina olin vielä suhteellisen hyvävointinen. Silloin räpsimme muutaman kuvan lenkin yhteydessä. Kuvissa olemukseni on melkoisen turvonnut, mutta nyt mahataudin jäljiltä turvotuksesta ei ole tietoakaan. Jotain hyvää siinäkin karmeudessa... Luulen, että ihan pian turvotukset palaavat, mutta sain sentään varmuuden siitä, etten ihan oikeasti ole näin turpea. Näin jopa luut jalkapöydissäni! Nyt olen vain onnellinen siitä, että seuraaviksi päiviksi on ennustettu kohtuullista lämpöä.

Mukavaa viikonloppua!