Viikko sitten kävin tosiaan tapaamassa Joensuussa erästä tärkeää henkilöä. Hän oli niin pieni ja suloinen, että häntä olisi voinut katsella ja silitellä loputtomiin. Ihailemassa uutta tulokasta oli meidän "Joensuun perhe" muutamilla vajauksilla tosin. Saara-neiti ei olekaan enää porukan vauva, vaan vaikutti aika isolta tytöltä pikkukaverin rinnalla. Melkein tasan kaksi vuotta sitten kävimme vastaavalla tavalla vierailulla muutaman päivän ikäisen Saaran luona. Tällaiset hetket jäävät muistoihin pysyvästi.
Tuntuu aika uskomattomalta, että minunkin mahassani ilmeisesti todella asustaa tuollainen pieni ihminen. En malttaisi odottaa, että pääsen tutustumaan häneenkin. Ja ihan pian vielä!




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti