Viikonloppu Joen kaupungissa

Perjantaina pakkasimme auton täyteen kapsäkkejä ja suuntasimme keulan kohti Joensuuta. Petellä oli edessä kymmenien kilometrien synttärivaellus Kolin jylhissä maisemissa, kun taas minä pääsin viettämään laatuaikaa rakkaiden opiskelukaverieni ja siskoni kanssa. En ollut käynyt Joensuussa pitkään aikaan, joten oli ihanan haikea fiilis katsella tuttuja katuja ja haistella tuttuja tuoksuja. En tajua miten opiskelija-asuntolan käytävän tuoksu voi herättää muistoja!

Lauantaina miesten kadottua retkelleen, me suuntasimme kaupungille humputtelemaan. Muutaman pakollisen ostoksen ja kahvittelun jälkeen päädyimme toisen mahakkaan ystäväni kanssa kirjakauppaan tekemään perusteellista syväanalyysiä vauvakirjoista. Miksi vaihtoehtoja pitää olla niin paljon? Mauri Kunnaksen vauvakirja oli kivan napakka, mutta miksi ihmeessä keltainen kansi maksaa viisi euroa enemmän kuin vaaleanpunainen tai -sininen?! Olisiko sittenkin järkevämpi ostaa laajempi kirja, johon pystyisi kirjoittamaan enemmän tuntoja? Tuleeko sitä varmasti täytettyä? Asia meni niin vaikeaksi, että kumpikaan ei lopulta saanut ostopäätöstä tehtyä ja poistuimme kaupasta tyhjin käsin.

Pääsin katsastamaan reissulla myös vihdoin siskon uuden, suloisen kodin. Yritimme katsoa jääkiekkoa, mutta höpöttelemiseksi se taisi suurelta osin mennä. Illaksi meillä oli suuret suunnitelmat euroviisukatsomosta. Lopulta nukahdin sohvalle noin neljännen kappaleen kohdalla ja hieman myöhemmin luovutimme kaikki ja painuimme petiin. Onneksi, sillä aamulla klo 7 eräs energinen neiti alkoi huudella leikkikaveria itselleen.

Viikonlopun aikana kävi selväksi eräs raskauteen liittyvä asia. Saan sanoa hyvästit kesäsandaaleille ja sormuksille seuraaviksi kahdeksi kuukaudeksi. Crocsit ja jatkuva turvotus on nyt täällä ja pysyy. Odotan kauhulla tilanteen (ja lämpötilojen) kehittymistä, sillä turvotus ei todella ole kovin mukava vaiva. Toisaalta, pitää olla kiitollinen, että tähän asti vaivoja on ollut vähän. Silti: kyllä jonkin verran ketuttaa.

Sunnuntai-iltana saimme väsyneet, mutta onnelliset miehet vaellukselta takaisin ja lähdimme Peten kanssa huristelemaan kotia kohti. Ikävä ystäviä on jo nyt, mutta jospa kesäkuun aikana jaksaisin vielä yhden reissun Joensuuhun tehdä. Ensimmäistä pienokaista odotetaan maailmaan jo muutaman viikon sisällä, joten pitää varmasti lähteä tutustumaan tulokkaaseen ennen kuin itsellä h-hetki koittaa.