Tämä viikko on ollut vauva-aiheinen, joten siitä juttua seuraavaksi. Viikko alkoi maanantai-aamun neuvolakäynnillä, jatkui eilen ensimmäisellä perhevalmennuksella ja vielä tänään pistäydyin synnytyspelkopolilla juttelemassa kätilön kanssa.
Perhevalmennus olikin ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka en kokenut, että kovin paljon uutta tietoa sieltä olisimme saaneet. Aluksi tilanne oli ihan hullu: tuntemattomat ihmiset istuvat hermostuksissaan ringissä eikä kukaan puhu mitään. Onneksi juttu alkoi loppu kohti hieman paremmin luistaa ja kaikilla oli varmaan ihan turvallinen olo keskustella mieltä painavista asioista. Itse kuuntelin enemmän mielenkiinnolla muiden juttuja, kuin koin tarvetta jakaa omia ajatuksiani. Saatiin Peten kanssa parit hyvät naurut omasta tietämättömyydestämme muun muassa imetysvälineiden tunnistusosiossa. Nyt tiedämme mikä on maidonkerääjä ja nännin imuttaja (oikea nimi meni vieläkin ohi).
Olen varmaan tosi onnekas sen suhteen, että minulla on monia kokeneempia ystäviä, joiden kanssa voin puhua raskaudesta ja vauvan hoidosta. Huomasin, että monet perhevalmennukseen tulleista kokivat olevansa tulevan elämänmuutoksen kanssa melko yksin. Luulen, että myös Pete sai valmennuksesta enemmän kuin minä, koska hän ei ole päässyt yhdellekään neuvolakäynnille mukaan. Oli kiva esitellä Petelle neuvolarakennusta jne. Toki odotuksesta tulee konkreettisempaa kun pääsee osallistumaan tällaisiin juttuihin.
Synnytyspelkopolilla käynti oli erittäin miellyttävä kokemus, mutta saa näiltä näkymin jäädä osaltani ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Kätilön kanssa oli antoisaa keskustella mieltä painavista asioista ja saada kysymyksiin vastauksia. Synnytystapa-arvion saan jo raskausdiabeteksen takia, joten sitä ei tarvitse hakea pelkopolin kautta. Olen tällä hetkellä ihan hyvässä vaiheessa mieleni kanssa synnytyksen suhteen ja toivon, että tilanne säilyy tällaisena. Ei ehkä ihan zen-tila, mutta melkein. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti