Neuvolakuulumiset ja pohdintaa naapurin Pentistä

Tänä aamuna kävin tosiaan neuvolassa. Oli jälleen ihana päästä kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja varmistumaan, että kaikki on niinkuin pitääkin. Vauva oli edelleen pää alaspäin, vaikka kuulemma pääsee mahassa vielä liikkumaan. Hemoglobiini ja verenpaineet olivat hyvät, mutta sokeriasiaan joudun panostamaan entistä enemmän.

Ensi kerralla saan taas uuden terveydenhoitajan. Hän tulee virkaan pysyvästi, mutta heinäkuussa joudun tutustumaan vielä yhteen kesäloman sijaiseen. Yhteensä neuvolantätejä minulla on ollut sitten neljä, mikä ei ole tietenkään ollut paras mahdollinen tilanne. Onneksi kaikki ovat olleet asiansa osaavia ja ystävällisiä. En voi muuta kuin kehua suomalaista neuvolajärjestelmää.

Vaikka olen opiskellut kesäkuun tenttiä varten joka päivä, huomaan, että aika alkaa käydä jo hieman pitkäksi. Odotan Peteä joka päivä innokkaasti töistä kotiin ja ilahdun kovasti jos joku ennättää käymään kahvilla kesken päivän. Naapurin 93-vuotiaan Pentin kanssa istumme edelleen harva se päivä pihalla tarinoimassa. Luulen, että lyhyistä kohtaamisistamme on iloa puolin ja toisin. Monta kertaa olen pohtinut sitä, miten esim. työttömät nuoret voisivat tutustua yksinäisiin vanhuksiin. Nuoret voisivat kokea itsensä hyödyllisiksi ja vanhukset saisivat kaipaamiaan ihmiskontakteja. Pienikin juttelutuokio silloin tällöin on yksinäiselle ihmiselle todella iso juttu.

Odotan viikonloppua innokkaasti. Tiedossa on ainakin koiran hoitoa, mökkeilyä, ystäviä, aurinkoa ja rentoa parisuhdeaikaa. Täytyy kyllä varmaan käydä mummoloissa tervehtimässä myös omia isovanhempia.

Ihanaa loppuviikkoa!