-Vauva saanut alkunsa.
-Uusi työ, minkä piikkiin järkyttävä väsymys meni. Nukahdin muun muassa olohuoneen lattialle kun meillä oli vieraita.
-Täysi tietämättömyys sisällä kasvavasta ihmistaimesta.
Marraskuu:
-Isänpäivän tienoilla ystävän patistamana tein raskaustestin. Kierto oli aika sekaisin, joten oli melkoisen epäuskoinen fiilis kun tikkuun pamahti kaksi viivaa. Testejä olin tehnyt turhaan jo edellisessä kuussa. Jouduin odottamaan monta pitkää tuntia Peteä töistä ja salilta kotiin ennen kuin pääsin kertomaan uutisen. Iloa ja hämmennystä.
-Kuun lopussa alkoi pahoinvointi, mutta selvisin melko vähällä. Säännöllinen ruokarytmi, Peten aamupalat ja pikkutomaatit auttoivat pitämään ruoan sisällä. Kestokrapula oli mukana kuitenkin muutaman viikon ajan.
-Viikolla 8 pääsimme kurkkaamaan "pientä solumöykkyä" (lääkärin termi) alkuraskauden ultraan. Raskaudesta tuli huomattavasti todellisempaa, mutta pelko mahdollisesta keskenmenosta kummitteli mielessä.
Joulukuu:
-Kuun alussa kerroimme tuleville isovanhemmille vauvasta. Tähän mennessä olimme muistaakseni päässeet jo hieman jyvälle siitä, mitä oli tapahtumassa.
-Joulukuussa valmistuin ja järjestin juhlat, mutta vauvauutisen halusimme pitää suurimmalta osalta vieraista vielä salassa. Siemailin juhlissa hieman kuohuvaa, etten herättäisi epäilyksiä.
-Jouluna kerroimme tuleville isomummeille ja -ukeille.
Tammikuu:
-Tammikuun alussa pääsimme vihdoin kauan odotettuun ultraan, jossa kaikki näytti olevan mallillaan. Laskettu aika määriteltiin heinäkuun puoliväliin ja olo oli huomattavan helpottunut. Melko pian aloin avoimesti puhumaan vauvasta.
-Kuun suurin projekti oli ensimmäisen kodin ostaminen, jonka tiimoilta juoksimme paljon pankissa hoitamassa asioita.
-Pakkausta muuttoa varten. Onneksi paha olo ei enää juuri vaivannut, mutta väsymys oli melkoista.
-Otin äitiysvaatteet käyttöön.
Helmikuu:
-Helmikuu vierähti nopeasti töissä, uutta kotia laittaessa ja mahan kasvua odotellessa. Tuntui, että maha kasvoi liian hitaasti.
-Vointi oli väsymystä lukuunottamatta erinomainen.
-Ensimmäiset liikkeet tunsin noin viikolla 18.
Maaliskuu:
-Kuun ensimmäisenä päivänä pääsimme ihailemaan vauvaa rakenneultraan. Hän paljastui ihastuttavaksi pieneksi tytöksi ja me olimme seitsemännessä taivaassa.
-Lähdimme pitkälle viikonlopulle Kööpenhaminaan, jossa huomasin, ettei pitkien matkojen käveleminen ollutkaan niin kivaa kuin ennen. Reissusta ostimme vauvalle ensimmäisen hankinnan eli pöllölakanat.
-Maaliskuun lopussa selvisi, että sokerirasituksessa oli yksi arvo koholla. Aloin mittailemaan sokereita, jotka ovat pysyneet melko hyvinä. Silti edelleen asia huolettaa silloin tällöin.
Huhtikuu:
-Huhtikuussa olot alkoivat käydä jo hieman tukalammiksi. Maha tuntui yhtäkkiä huomattavasti isommalta kuin ennen, vaikka todellisuudessa oli aivan maltillisen kokoinen.
-Kävin töissä ja illat suunnittelin oppitunteja. Yksi tyttöjen viikonloppu mahtui onneksi ohjelmaan.
-Kuun lopussa turvotus alkoi vaivaamaan. Kesää odotellessa.
Nyt laskettuun aikaan on enää reilut pari kuukautta aikaa. Odotan innolla, että näen pienen tyttäremme ja toivon hartaasti, että kaikki menisi loppuun asti hyvin. Yhä enemmän on mielessä alkanut kummitella synnytys ja ensimmäiset viikot vauvan kanssa. Onnistunko alatiesynnytyksessä? Miten pitkään toipuminen kestää? Miten korkea on kipukynnykseni? Miltä vauva näyttää? Onko hän terve? Jaksanko yöheräilyt? Onnistuuko imetys?
Kysymyksiä tulee koko ajan lisää, mutta vastauksia en saa ennen kuin tilanteet tulevat kohdalle. Varmasti asiat menevät hyvin ja omalla painollaan. Useimpina päivinä onnistun heittäytymään pyhän huolettomuuden syliin. Tämä on vain elämää ja olen onnekas, että saan käydä läpi tällaisia asioita. <3
 |
| Kuvat siskon ottamia. Rv 27. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti