Kukkia ja kahveja

Onneksi flunssan pahin huippu taittui nopeasti ja pääsin taas hiihtolomafiiliksiin. Tuntuu, että olemme juoneet kahvia vähän väliä, vieraiden kanssa ja keskenämme. Tämän viikon jälkeen saa tämä kahvileivän puputus kyllä loppua. Tulee muuten imetyksellä sulaneet kilot kohisten takaisin.

Peten hiihtoloma on hurahtanut nopeasti. On ollut niin auvoisaa, kun on ollut toinen apuna arjen askareissa. Maanantaina olisi taas edessä karu paluu arkeen, mutta eiköhän siitäkin selvitä. ;) Hiihtoloma on onneksi tuntunut lomalta siinä mielessä, että elo on ollut rentoa ja niihin tärkeisiin kahvihetkiin on löytynyt ihanasti aikaa.

Nyt eniten lisätyötä aiheuttaa tuo pikkuriiviö, joka ennättää joka paikkaan. Hän haluaa harjoitella seisomista koko ajan. Ihan kiva muuten, mutta älliä ei vielä ole päässä lainkaan. Monet itkut päivässä tulee sen seurauksena, kun pää kolahtaa lattiaan. Tietysti yritän vahtia häntä parhaan kykyni mukaan, mutta lienee täysi mahdottomuus olla selän takana aamusta iltaan. Hampaatkin taitavat vihdoin olla tulollaan. Ikenistä pilkistää jo jotain! Jännää!

Aamut ovat edelleen todella aikaisia, mutta onneksi illalla useimmiten osaamme mennä aikaisin sänkyyn. Sitten kun "unikoulumme" on jatkunut hieman pidempään (tai päässyt mahdollisesti jopa päätökseensä), voisin kertoa tarkemmin Kertun unista.

Vielä viikonloppu vailla suurempia velvotteita. Yritämme nauttia siitä parhaan kykymme mukaan. Rentouttavaa viikonloppua toivon teillekin!