Juuri loppui työpäivä ja ilta hurahtaakin sitten muuttaessa. Eilen meinasi itku päästä, kun tajuttiin miehen kanssa kuinka paljon pakattavaa oli vielä jäljellä. Nyt päivänvalolla usko omiin kykyihin on hieman parempi ja muutto menee varmasti hyvin (tai ainakin menee).
Onneksi purkupuolella ei ole kovin kiireistä aikataulua tiedossa, vaan saa tehdä omaan tahtiin. Ja ONNEKSI (tai toivottavasti) muutamaan vuoteen ei tarvitse käydä samaa rumbaa uudestaan. Tähän kotiin me asetutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti