Sunnuntaina pääsimme tuoksuttelemaan jo hieman vauvantuoksua ystävien uuden tulokkaan muodossa. Poikahan oli tietysti suloinen kuin mikä! Kiva oli myös huomata, että hänen äitinsä vaikutti vain reilun viikon jälkeen synnytyksestä normaalilta omalta itseltään, tosin höystettynä jollain onnellisuusseerumilla.
Yksi suurimmista peloistani äitiyden suhteen on se, että muutun liian paljon heti kun vauva tulee maailmaan. Pelkään ulkoisia muutoksia, mutta erityisesti sisäisiä. Osaanko enää olla oma itseni?
Tällaista raskauspohdintaa tällä kertaa. Kivaa viikkoa!
Hei! Ihan vaan kommenttina, että kiitos kun kirjoitat tätä blogia! Minulla alkoi juuri 18. rv. Eli lähes samoissa mitoissa mennään. :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! Enemmän kuin kiva kuulla, että joku lukee mun sepustuksia. Ja huippu juttu vielä, että suunnilleen samoissa mennään!
VastaaPoistaMinusta lapsen syntymä toi ainoastaan positiivista muutosta elämääni ja omaan persoonaani. Aluksi sitä tietysti oli hyvinkin epävarma kaikkeen lapseen liittyvän suhteen, mutta kun vauvavuodesta selvittiin, niin totesin olevani paljon itsevarmempi, rohkeampi ja voimakkaampi minä.
VastaaPoistaMinusta nainen saa muuttua äitiyden myötä, ja kyllä se oma "vanhakin minä" alkaa sitten taas löytyä uudestaan jonkin ajan kuluttua vauvan ensimmäisistä elinkuukausista. Äitiyteen on lupa uppoutua :)
Ihan varmasti äitiys on suuri muutos oman roolin vaihtumisen myötä, mutta minulle muutos oli ainakin vain positiivinen ja opin paljon uutta itsestäni. Kyllä siinä tietyllä tapaa joutuu kohtaamaan itsensä uudestaan ja näkemään ne heikommatkin puolensa, mutta kasvua varmasti tapahtuu, ja se on aina positiivista. :)
Ihana kommentti Suski! Juuri näin toivon myös minulle käyvän. Hyvä pointti tuo, että äitiyteen on lupa uppoutua eikä sitä vastaan tarvitse pyristellä. Se on kuitenkin niin harvinaista herkkua elämässä. :)
Poista