Valoa vuoden pimeimpään aikaan

Joulu merkitsee minulle ennen kaikkea yhtä kirkkovuoden suurinta juhlaa, hiljentymista, hiljentämistä ja rakkaimpien kanssa yhdessäoloa. Pidän joulusta, koska silloin ihmiset ovat hyvällä tuulella, kokoontuvat yhteen ja nautiskelevat. Joulukuu kokonaisuudessaan tuo talven pimeimpään aikaan hieman enemmän valoa ja mukavaa kutkuttavaa odotusta.

Vaikka pidänkin joulusta, varsinainen jouluihminen en koe olevani. Leivon mielelläni ympäri vuoden, mutta en suostu ottamaan stressiä joululeivonnaisista. Ne valmistuvat jos inspistä on. En jaksa väkrätä kaiken maailman joulukoristeiden parissa saati viettää lahjaostoksilla aikaa tuntitolkulla. Joululaulut eivät ahdista minua, mutta en niitä määräänsä enempää jaksa kuunnella. Nautin kuitenkin joulukuun tunnelmasta ja varmasti tulevaisuudessa, Kertun kasvaessa, vuosi vuodelta enemmän.

Ihana pieni neiti (5 viikkoa) kävi meillä kylässä sunnuntaina. Kevyt kuin höyhen!

Tämä joulunalusviikko on mennyt mukavasti kaikenlaista pientä touhutessa. Olen paketoinut kummilasten lahjoja, osallistunut kahden naisen pikkujouluihin piirakan ja äitiysvertaistuen merkeissä, nähnyt paria muutakin ystävää ja seurannut Kertun kehitystä kiinnostuksella. Hän on nykyisin niin ison tytön oloinen, kun olemme alkaneet harjoitella istumista. Tänään saimme Peten työkaverilta ihastuttavan, hieman romanttisesti rähjääntyneen, vanhan syöttötuolin. Se saa vielä kuitenkin odottaa käyttäjäänsä pari viikkoa. Huomenna alkaa meidän perheen joululoma, kun Peten töissä on joulujuhla. Iloksemme hän palaa töiden pariin vasta parin viikon kuluttua!

Rauhallista joulunalusaikaa teille kaikille! :)