Näin vuoden viimeisenä päivänä on varmasti aiheellista hieman muistella mennyttä vuotta ja sen tähtihetkiä. Sanomattakin lienee selvää, että vuosi 2013 oli merkityksellisin vuosi tähän astisessa elämässäni. Ensimmäinen puolisko meni työelämään totuttelun lisäksi odottaen Kerttua saapuvaksi ja valmistautuen äitiyteen parhaan kykyni mukaan. Kovasta ajatustyöstä huolimatta, Kertun syntymä heinäkuussa mullisti elämäni, ja muutti sen pysyvästi.
Viimeiset kuusi kuukautta ovat olleet elämäni parhaat ja rankimmat. Itse tyttö on ihana eikä hänen hoitamisensa ole se rankka osuus. Lähinnä uudenlaiseen elämänrytmiin sopeutuminen ja oman itsemääräämisoikeuden luovuttaminen on välillä vienyt mehut. Kerttu on tuonut elämääni niin paljon aurinkoa ja sisältöä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. En uskonut, että koskaan voisin rakastaa ketään niin paljon kuin rakastan häntä.
Ehdottomasti hieno vuosi. Ehdottomasti tähän astisen elämäni paras. Mitä toivoisin uudelta vuodelta? Hieman uusia tuulia, terveyttä, perheen kanssa yhdessäoloa, mutta myös omaa aikaa. Toivoisin, että tämä vauvakupla voisi hiljalleen hälventyä ja löytäisin tapoja olla muutakin kuin vain äiti. Toivon aikaa ystävien kanssa, aikaa parisuhteelle ja jonkin oman harrastuksen. Haluan nauttia keväästä Kertun kanssa kotona ja suunnata syksyllä iloisin mielin takaisin työelämään. Onnellisuutta ja rakkautta, sitä toivon.
Tänään me Peten kanssa kahden kilistellään hienolle menneelle ja kenties vielä jännittävämmälle tulevalle vuodelle. Nostetaan malja myös kymmenelle yhdessä vietetylle vuodelle. Miten siitä voi olla niin pitkä aika kun me eräissä kotibileissä satuimme istahtamaan samalle sohvalle? Onneksi satuimme.
Hyvää uutta vuotta kaikille teille ihanille, jotka käytte lukemassa juttujani! Onnellista uutta vuotta 2014!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti