Viimeiset viikot on tuntuneet siltä, että olen se raskausaikaisten kauhukuvieni kotiäiti. Sellainen, joka minusta ei missään nimessä pitänyt tulla. Ulkoinen habitukseni on useimpina päivinä todellista kotiäitikamaa: kotihousut aamusta iltaan, muutama verinaarmu naamassa (Kertun kynnet), kuukausi sitten laitettujen kynsilakkojen jämät kynsissä, ehkä vähän meikkivoidetta jos olen ennättänyt.
Hiuksiani olen laittanut juhliin, mutta muuten ne ovat lähestulkoon aina ponnarilla. Kiitollinen olen siitä, että niitä on alkujaan ollut niin paljon, ettei pari kuukautta vaivannut järkyttävä hiustenlähtö vielä näy. Juurikasvusta en sano mitään.
Vaatteet ovat useimmiten puklu- tai kuolatahroilla. Ja sitä rataa.
No miten tähän on tultu? Ei minusta pitänyt tulla sitä verkkareissa kaiket päivät hiihtelevää tyyppiä, joka puhuu vain lapsestaan. Vannoin, että laitan joka päivä edes ripsiväriä, jotta olo olisi jokseenkin normaali. Alussa onnistuinkin tosi hyvin. Vauva nukkui niin paljon, että meikkaukselle jäi aikaa. Muutenkin "entinen elämä" ja vanhat kauneusrutiinit olivat paremmin mielessä.
Koko ajan syksyn edetessä ja päivien pimentyessä tilanne on hiljalleen valunut tähän. Verkkareihin ja ponnareihin. Puhuimme Peten kanssa siitä, että kummaltakin alkuinnostus on kaikonnut, vaikka vauvan kanssa oleminen onkin muuttunut koko ajan nautinnollisemmaksi ja vähemmän stressaavaksi. Aika ristiriitaista, että samalla kun unen määrä lisääntyy ja Kertun kanssa oleminen helpottuu, myös silmäpussit kasvavat.
Onneksi välillä on sellaisia iltoja kuin viime perjantai. Olimme Peten työpaikan juhlissa kahdestaan viettämässä iltaa. Mies oli komea puvussaan ja minä tunsin itseni kauniiksi. Puhuin Peten työkavereiden kanssa jonkin verran Kertusta, mutta tunsin, että olen muutakin kuin vain äiti. Se on ihan terveellistä välillä! :)
 |
| Lähdössä juhlimaan. |
Ekan lapsen kanssa tuo järkytys 'todellisuudesta' onkin aika järkyttävä. Mulla oli hyvin samanlainen ajatusmaailma ennen esikoista ja siltikin löysin itseni homssuisena leggareista päivä toisensa jälkeen. Sitä ihan yllättyy, että välillä aikaa ei yksikertaisesti ole edes siihen maskaraan. Mutta se on ok! Ihan oikeasti :) kyllä sä vielä 'palaat' siksi ihmiseksi, kuka olit tai itseasiassa paremmaksi. Turha ottaa asiasta mitään paineita :) ja mitä tulee tuosta lapsista puhumiseen. tottakai on virkistävää puhua muustakin, mutta ei sitä lapsista puhumistakaan kannata hävetä, sillä tottakai mielessä on tasan se, mikä täyttää päivät 24/7. Ainakin mun opiskelevat ystävät puhuvat kyllästymiseen asti graduistaan taikka työssäkäyvät työjutuistaan.
VastaaPoistaEi se ettet nyt ehdi ns. pitää huolta itsestäsi tarkoita sitä, että peli on menetetty for good ja tiedän todellakin miten paljon energiaa pienestäkin laittautumisesta saa. Vauva vuosi menee aivan järkyttävän nopeasti ja sittene ehtii taas paremmin muita juttuja :)
Kiitos ihanasta, kannustavasta kommentista. Se on totta, että vauvavuosi menee nopeasti. Suhteellisuudentaju on vain välillä hieman hukassa. ;)
PoistaVoi Laura ;D
VastaaPoistaTunnistan ja tunnustan!Sitä tämä elämä nyt on.Ihanan viehättäviä myös nämä vauvahaituvat hiusrajalla joita puskee pudonneiden hiusten tilalle <3 Niin nättiä!
H
Nää vauvahaituvat ym ovat juuri niitä juttuja, joita muut eivät edes huomaa, mutta jotka ajoittain saattavat vaivata isostikin.
PoistaKiitos meilistä! :) Vastailen taas piakkoin!
Ei kannata stressata! :) Kyllä sitä sitten ehtii töissä ramppaamaan ja joka aamu laittautumaan kun lapsi vähän kasvaa. Nyt saa rauhassa uppoutua kotoiluun ja mammautua. Ihanaa joulunodotusta sinne!
VastaaPoistaTuo on niin totta ja pitäisi pitää mielessä. Varmasti sitten töissä ollessa muistelee äitiyslomaa haikeana ja ajattelee miten kivaa olis olla vain kotihousuissa. ;) Hyvä aina välillä muistuttaa itseään, että nauttisi niistä kivoista asioista kussakin elämäntilanteessa.
PoistaIhanaa joulun aikaa myös sinne! :)
kauniilta sinä kyllä näytät vaikka olo ei arkena niin kaunis olisikaan:-)
VastaaPoistajapi
Sehän se on se oma fiilis. Pikkujutut vaivaa välillä, vaikka muut ei huomaa välttämättä mitään. Olet muru! :)
Poista