Aika tuntuu matelevan, kun jotain oikein innolla odottaa. Ensimmäinen päivä maaliskuuta on edessä rakenneultra, jota odotan innolla ja jännityksellä. Päällimmäisenä on tietysti ajatus siitä, että onhan kaikki vauvalla varmasti hyvin. Olen yrittänyt tietoisesti välttää turhaa murehtimista ja nyt, kun mahan sisällä on alkanut tuntua liikettä, se on välillä jopa onnistunut.
Meitä miehen kanssa kiinnostaa kovasti myös vauvan sukupuoli. Sukupuolesta ei taida kummallakaan olla mitään haaveita (jos noin voi edes sanoa), mutta mieluusti haluaisimme asian laidan tietää. Toki varaudumme myös siihen, että sukupuolikysymys saattaa jäädä mysteeriksi, jolloin meidän malttamattomien on vain oltava kärsivällisiä ja pohdittava kummankinlaisia nimivaihtoehtoja.
Nimiasiassa olemme kyllä jo ihmeen hyvällä mallilla. Aluksi yllättävän haastavalta tuntunut asia onkin ratkennut jo näin varhaisessa vaiheessa. Meillä on sekä tytölle että pojalle etunimiehdokkaat valmiina, mutta muitakin vaihtoehtoja haluamme vielä miettiä. Eihän sitä tiedä jos liian lähelle ilmaantuu samanniminen kaveri tai jos tulokas ei jostain syystä näytäkään yhtään nimeltään. En tosin tiedä voiko näin käydä, koska uskon, että nimi muokkaantuu myöhemmin lapsen oloiseksi. Joka tapauksessa näitä nimijuttuja on tosi hauska pohtia. Maailma on täynnä kauniita nimiä, mutta miksi sellaisia, joita omalla lapselle kelpuuttaisi, on niin kovin vähän. Onni sentään on, että meillä on miehen kanssa hyvin pitkälle sama maku.
Rakenneultran lisäksi odotan maaliskuun alkua myös muista syistä. Silloin nimittäin on ihana hiihtoloma ja me lähdemme pitkälle viikonlopulle Kööpenhaminaan. Päätimme melko pian raskausuutisen kuultuamme, että haluamme käydä vielä jossain ulkomailla ihan kahdestaan. Määränpääksi valikoitui Köpis, koska lennot olivat edulliset ja pääsemme lentämään kotikaupungistamme. Kööpenhaminassa kiinnostaa myös erilainen ilmapiiri ja sisustusshoppailumahdollisuudet. Meidän tapauksessamme shoppailu saattaa tosin vaihtua inspiraation imemiseen, mutta käy sekin! :) Ihana on joka tapauksessa päästä rakkaan kanssa kahdestaan pienelle irtiotolle.
Hiihtoloman jälkeen työkuvioni ovat taas muutaman viikon ajan ihan auki. Vähän meinaa ahdistus hiipiä mieleen, mutta johdonmukaisesti pyrin sysäämään sen pois. Turha murehtia asioita, joille ei vielä mahda mitään.
Iloista viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti