En voinut vastustaa kiusausta vertailuun, kun Peten vanha valokuvakansio iski silmääni kaapissa. Jotain äidiltä, paljon iskältä, mutta silti koko pakkaus täyttä Kerttua. :)
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Perintönä iskän nenä
Arvaatkaas keitä näissä kuvissa esiintyy?
En voinut vastustaa kiusausta vertailuun, kun Peten vanha valokuvakansio iski silmääni kaapissa. Jotain äidiltä, paljon iskältä, mutta silti koko pakkaus täyttä Kerttua. :)
En voinut vastustaa kiusausta vertailuun, kun Peten vanha valokuvakansio iski silmääni kaapissa. Jotain äidiltä, paljon iskältä, mutta silti koko pakkaus täyttä Kerttua. :)
tiistai 8. lokakuuta 2013
Pikku neiti mökkeilee (ja kuumeilee)
Olemme rokotusohjelmassa, joten Kerttu sai eilen ensimmäisen tujakan annoksen rokotuksia, yhden piikin kumpaankin reiteen. Ilta meni hyvin, mutta yöllä nousi kuume. Silmät sikkuralla nousimme Peten kanssa ylös antamaan pikkuiselle potilaalle nestemäistä Panadolia. Olin ajatellut, että suun kautta annettava olisi mukavampi vaihtoehto kuin peräaukkoon työnnettävä suppo. VIRHE. Kertun mielestä geelimäinen mönjä oli karmeaa ja iso osa tavarasta tuli heti ulos. Operaation seurauksena puolet naamasta ja yöpuvun rintamus oli tahmassa. Onneksi Kerttu nukahti kaikesta sähläyksestä huolimatta pian uudestaan ja seuraavalle syöttökerralle kuume oli laskenut.
Aamulla huomasin, että tyttö oli vetelämpi kuin yleensä vaikka kuumetta ei ollutkaan. Peruin päivän menot ja nyt vietämme kotipäivää kahdestaan. Selkeästi Kertulla on edelleen väsymystä ja jonkinlaista kolotusta rokotuksista johtuen, sillä hän ei ole ollut oma iloinen itsensä. Tähän saakka ainoa miellyttävä paikka on ollut äidin syli, mutta onneksi nyt hän vihdoin nukkuu päikkäreitä omassa sängyssään. Otin härkää sarvista ja annoin pienelle äsken toisen annoksen Panadolia, mikä sujui asteen verran paremmin kuin yöllä. Onneksi seuraavat rokotukset laitetaan vasta parin kuukauden päästä.
Nyt iloisempiin aiheisiin. Meidän viikonloppu vanhempieni mökillä sujui tosi hienosti. Pete oli metsällä enkä halunnut olla yksin kotona, joten suuntasimme mummolaan. Kerttu on selkeästi hyvä matkakumppani, koska jälleen kaikki päivän askelkuviot sujuivat mallikkaasti (jopa paremmin kuin kotona). Lauantaina saimme mökille seuraksi myös äitini serkun miehineen ja oli mukava jutustella sukulaisten kanssa pitkästä aikaa.
Nyt ymmärrän miksi monilla lähentyy välit äitinsä kanssa, kun itse saa perheenlisäystä. Minulla on aina ollut läheiset välit äitiini, mutta ehkä nyt hieman eri tavalla. Ymmärrys omaa äitiä kohtaan kasvaa, koska ensimmäistä kertaa on itse samassa tilanteessa kuin hän on ollut aikanaan. Kenties ymmärrys lisääntyy myös toiseen suuntaan, kun äiti näkee lapsensa pärjäävän oman vauvan kanssa.
Aamulla huomasin, että tyttö oli vetelämpi kuin yleensä vaikka kuumetta ei ollutkaan. Peruin päivän menot ja nyt vietämme kotipäivää kahdestaan. Selkeästi Kertulla on edelleen väsymystä ja jonkinlaista kolotusta rokotuksista johtuen, sillä hän ei ole ollut oma iloinen itsensä. Tähän saakka ainoa miellyttävä paikka on ollut äidin syli, mutta onneksi nyt hän vihdoin nukkuu päikkäreitä omassa sängyssään. Otin härkää sarvista ja annoin pienelle äsken toisen annoksen Panadolia, mikä sujui asteen verran paremmin kuin yöllä. Onneksi seuraavat rokotukset laitetaan vasta parin kuukauden päästä.
Nyt iloisempiin aiheisiin. Meidän viikonloppu vanhempieni mökillä sujui tosi hienosti. Pete oli metsällä enkä halunnut olla yksin kotona, joten suuntasimme mummolaan. Kerttu on selkeästi hyvä matkakumppani, koska jälleen kaikki päivän askelkuviot sujuivat mallikkaasti (jopa paremmin kuin kotona). Lauantaina saimme mökille seuraksi myös äitini serkun miehineen ja oli mukava jutustella sukulaisten kanssa pitkästä aikaa.
Nyt ymmärrän miksi monilla lähentyy välit äitinsä kanssa, kun itse saa perheenlisäystä. Minulla on aina ollut läheiset välit äitiini, mutta ehkä nyt hieman eri tavalla. Ymmärrys omaa äitiä kohtaan kasvaa, koska ensimmäistä kertaa on itse samassa tilanteessa kuin hän on ollut aikanaan. Kenties ymmärrys lisääntyy myös toiseen suuntaan, kun äiti näkee lapsensa pärjäävän oman vauvan kanssa.
maanantai 7. lokakuuta 2013
Kerttu kolme kuukautta
Pikkutyttömme täyttää tänään jo kolme kuukautta! Tuntuu, että hän olisi asunut meillä jo paljon kauemmin. Joka päivä ilahdun uusista taidoista, joita tämä innokkaasti rupatteleva, iloisesti liikehtivä pieni ihme minulle esittelee. Neuvolan tätikin kehui, kuinka hienosti tyttö harjoittelee sekä puhetta että liikettä samanaikaisesti. Otan mielelläni vastaan kaiken kehityksen, mutta samalla pieni haikeus kaihertaa sisällä. Kohta hän jo kääntyy, sitten ryömii, pian jo konttaa ja ei aikaakaan kun vauvavaihe on muisto vain. Nämä arvokkaat hetket haluaisi tallentaa syvälle muistojen kovalevylle, ettei mikään vaihe pääse unohtumaan.
Kävimme tänään Kertun kolmekuukautisneuvolassa. Minua jännitti aika paljon etukäteen, koska vuorossa oli ensimmäiset piikin muodossa annettavat rokotukset. Tiesin, että itkuhan siitä tulee, mutta onneksi selvisimme (molemmat) suhteellisen pienin vammoin. Kerttu itki lohduttomasti pistoskipua, mutta rauhoittui nopeasti, kun sai tissin suuhunsa. Neuvolan tädin mielestä neiti oli valloittava myös loukkaantuneena. :) Samaa mieltä. Nyt sitten seurataan minkälaisia jälkivaikutuksia rokotuksista mahdollisesti seuraa.
Pituus oli pompsahtanut taas huimasti. Nyt tyttö on jo 64 cm! Pientä sanomista tuli painosta (6 240 g), koska se laahaa pituuteen nähden selkeästi jälkijunassa. Kuulemma se on kuitenkin tavallista silloin kun pituuskasvu on näin nopeaa.
Kolmen kuukauden iässä Kerttu on alkanut näyttää pieniä välähdyksiä luonteestaan ja temperamentistaan. Hän on aurinkoinen ja jutusteleva tyttö, välillä hieman herkkis. Aktiivisuutta ja menohaluja riittää, mutta taidot eivät vielä ihan riitä. Jalat vispaavat jatkuvasti, mutta selällään on vaikea edetä minnekään. Hän pitää ihmisistä ja tykkää seurata meininkiä ympärillään. Kerttu ei vielä vierasta, mutta viime aikoina pikkuiset silmät ovat seuranneet äidin liikkeitä tiiviisti. Luonnettaan hän näyttää erityisesti silloin, kun sapuska ei ole nenän edessä sillä sekunnilla kun nälkä yllättää. Kerttu on sanalla sanoen I-H-A-N-A.
Kävimme tänään Kertun kolmekuukautisneuvolassa. Minua jännitti aika paljon etukäteen, koska vuorossa oli ensimmäiset piikin muodossa annettavat rokotukset. Tiesin, että itkuhan siitä tulee, mutta onneksi selvisimme (molemmat) suhteellisen pienin vammoin. Kerttu itki lohduttomasti pistoskipua, mutta rauhoittui nopeasti, kun sai tissin suuhunsa. Neuvolan tädin mielestä neiti oli valloittava myös loukkaantuneena. :) Samaa mieltä. Nyt sitten seurataan minkälaisia jälkivaikutuksia rokotuksista mahdollisesti seuraa.
Pituus oli pompsahtanut taas huimasti. Nyt tyttö on jo 64 cm! Pientä sanomista tuli painosta (6 240 g), koska se laahaa pituuteen nähden selkeästi jälkijunassa. Kuulemma se on kuitenkin tavallista silloin kun pituuskasvu on näin nopeaa.
Kolmen kuukauden iässä Kerttu on alkanut näyttää pieniä välähdyksiä luonteestaan ja temperamentistaan. Hän on aurinkoinen ja jutusteleva tyttö, välillä hieman herkkis. Aktiivisuutta ja menohaluja riittää, mutta taidot eivät vielä ihan riitä. Jalat vispaavat jatkuvasti, mutta selällään on vaikea edetä minnekään. Hän pitää ihmisistä ja tykkää seurata meininkiä ympärillään. Kerttu ei vielä vierasta, mutta viime aikoina pikkuiset silmät ovat seuranneet äidin liikkeitä tiiviisti. Luonnettaan hän näyttää erityisesti silloin, kun sapuska ei ole nenän edessä sillä sekunnilla kun nälkä yllättää. Kerttu on sanalla sanoen I-H-A-N-A.
perjantai 4. lokakuuta 2013
Se olisi taas yksi viikko lopuillaan. Me suunnataan tänään Kertun kans mökille viettämään laatuaikaa mummon ja ukin (eli mun vanhempien) kanssa. Pete lähtee metsälle. Siinä harrastus, jota tuskin koskaan tulen ymmärtämään. Yritän tukea hänen innostustaan parhaan kykyni mukaan (vaikeaa) ja olen tyytyväinen, että hänen oma aikansa ei koostu esim. bilettämisestä tai muusta huomattavasti epäterveellisemmästä harrastuksesta. Pakko huomauttaa, etten pidä metsästystä mitenkään epäeettisenä, mutta minun on silti vaikea ymmärtää miksi joku (mieheni) saa kiksit eläimen tappamisesta. Todennäköisesti hän ei ymmärrä monia minun kiinnostuksen kohteitani, joten tasoissa ollaan.
Viikon päästä on syysloma - tai paremminkin ISYYSloma. Olen niin innoissani! Yhdeksän päivää perheen yhteistä laatuaikaa tiedossa. Aion keksiä ainakin yhdelle päivälle myös jotain ihan omaa ohjelmaa, jolloin Pete saa lunastaa isyyslomakorvauksensa ja hoitaa Kerttua muutaman tunnin. Ei sillä, että häntä tarvitsisi patistaa siihen, vaan pikemminkin patistettavana olen minä.
Eilen olimme Kertun kanssa ensimmäistä kertaa kansalaisopiston lorukerhossa. Hauska, että meillä on tällainen yhteinen harrastus, jota myös rakkausjumpaksi kutsutaan. Kerttu viihtyi hyvin, äiti ei niinkään. Olin suoraan sanottuna pettynyt kerhon sisältöön, josta maksoin sievoisen summan rahaa. Nyt pohdin, kehtaanko antaa ohjaajalle palautetta. Olisihan se kiva, ettei loppuvuotta tarvitsisi istua siellä tekohymy naamalla, vaan ohjaajalla olisi mahdollisuus miettiä sisältöjä hieman uusiksi jos hän haluaa.
Puhelin sanoi viime viikolla itsensä irti, joten päädyin kännykkäkaupoille. Viimeisen viikon ajan olen ollut lapsellisen innoissani uudesta puhelimestani (kotiäidin harvat, ei halvat, huvitukset) ja liityin jopa aiemmin vierastamaani Instagramiin. Minua voi seurata siellä nimen kancku alla.
Instagram-innostuksessani olen tietysti kuvannut viime päivinä vain puhelimella. Siksi tässä sekalainen lajitelma instagram kuvia tältä viikolta.
Leppoisaa viikonloppua teille!
Viikon päästä on syysloma - tai paremminkin ISYYSloma. Olen niin innoissani! Yhdeksän päivää perheen yhteistä laatuaikaa tiedossa. Aion keksiä ainakin yhdelle päivälle myös jotain ihan omaa ohjelmaa, jolloin Pete saa lunastaa isyyslomakorvauksensa ja hoitaa Kerttua muutaman tunnin. Ei sillä, että häntä tarvitsisi patistaa siihen, vaan pikemminkin patistettavana olen minä.
Eilen olimme Kertun kanssa ensimmäistä kertaa kansalaisopiston lorukerhossa. Hauska, että meillä on tällainen yhteinen harrastus, jota myös rakkausjumpaksi kutsutaan. Kerttu viihtyi hyvin, äiti ei niinkään. Olin suoraan sanottuna pettynyt kerhon sisältöön, josta maksoin sievoisen summan rahaa. Nyt pohdin, kehtaanko antaa ohjaajalle palautetta. Olisihan se kiva, ettei loppuvuotta tarvitsisi istua siellä tekohymy naamalla, vaan ohjaajalla olisi mahdollisuus miettiä sisältöjä hieman uusiksi jos hän haluaa.
Puhelin sanoi viime viikolla itsensä irti, joten päädyin kännykkäkaupoille. Viimeisen viikon ajan olen ollut lapsellisen innoissani uudesta puhelimestani (kotiäidin harvat, ei halvat, huvitukset) ja liityin jopa aiemmin vierastamaani Instagramiin. Minua voi seurata siellä nimen kancku alla.
Instagram-innostuksessani olen tietysti kuvannut viime päivinä vain puhelimella. Siksi tässä sekalainen lajitelma instagram kuvia tältä viikolta.
Leppoisaa viikonloppua teille!
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Vauvakerhossa
Kävin tänään Kertun kanssa jo toista kertaa vauvakerhossa, mutta kokeilin tällä kertaa oman seurakunnan kerhoa. Aiemmin olin ollut kaupungin avoimessa päiväkodissa, joka oli tarkoitettu 0-1,5 -vuotiaille. Siellä koin, että vaikka henkilökunta oli todella ystävällistä, muut äidit eivät juuri ottaneet minuun kontaktia enkä siksi kokenut oloani kovinkaan luonnolliseksi. Oma vauva on vielä siinä iässä, ettei hänestä oikein ole seuraa, joten istuin hoomoilasena suurimman osan ajasta yksikseni. Päätin, että seuraavan kerran menen paikalle vasta kun Kerttu istuu ja ymmärtää hieman enemmän lelujen ja seurustelun päälle.
En halunnut silti luovuttaa vauvakerhojen suhteen, joten pyysin neuvolassa tapaamaani äitiä mukaan katsastamaan seurakuntamme vauvakerho. Miten erilainen kokemus se olikaan! Huomasin, että pikkujutuilla on iso merkitys. Ensinnäkin, tarjolla oli kahvia ja seurakunnan keittäjän itseleipomia sämpylöitä aamupalaksi. Jostain syystä yhteinen kahvihetki antaa tuntemattomille ihmisille paremman lähtökohdan aloittaa tutustuminen. Toisekseen tämä vauvakerho oli tarkoitettu 0-1 -vuotiaille lapsille, joten tila oli huomattavasti rauhallisempi ja oikeasti vauvoille tarkoitettu. Alussa oli esittelykierros, jonka jälkeen juttu lähti kulkemaan todella luonnollisesti. Voi olla, että paikalle sattui sopivasti omantyylistä porukkaa tai itse olin rennompi, koska olin tullut paikalle toisen äidin kanssa (vaikka en häntä tuntenutkaan juuri lainkaan). Kokemus oli kuitenkin tosi miellyttävä ja aion ehdottomasti mennä kerhoon uudestaan. Plussana päivälle mainittakoon, että neuvolassa tapaamani äiti oli todella mukava ja vielä sattumalta samalta alalta kuin minä.
Vauvakerhojen lisäksi olen käynyt kerran kaupungin avoimessa päiväkodissa, jossa oli lähinnä leikki-ikäisiä. Luulen, että jos jossain vaiheessa olen kotona leikki-ikäisen kanssa, menen tuollaiseen kerhoon mielelläni. Siellä lapset saavat virikettä ja vanhemmat lasten leikkien lomassa juttukavereita. Mahtava juttu, että tällaisia kerhoja järjestetään seurakuntien ja kaupungin toimesta. Tuntuu, että suhteellisen pienellä panostuksella saa paljon hyvää aikaiseksi.
En halunnut silti luovuttaa vauvakerhojen suhteen, joten pyysin neuvolassa tapaamaani äitiä mukaan katsastamaan seurakuntamme vauvakerho. Miten erilainen kokemus se olikaan! Huomasin, että pikkujutuilla on iso merkitys. Ensinnäkin, tarjolla oli kahvia ja seurakunnan keittäjän itseleipomia sämpylöitä aamupalaksi. Jostain syystä yhteinen kahvihetki antaa tuntemattomille ihmisille paremman lähtökohdan aloittaa tutustuminen. Toisekseen tämä vauvakerho oli tarkoitettu 0-1 -vuotiaille lapsille, joten tila oli huomattavasti rauhallisempi ja oikeasti vauvoille tarkoitettu. Alussa oli esittelykierros, jonka jälkeen juttu lähti kulkemaan todella luonnollisesti. Voi olla, että paikalle sattui sopivasti omantyylistä porukkaa tai itse olin rennompi, koska olin tullut paikalle toisen äidin kanssa (vaikka en häntä tuntenutkaan juuri lainkaan). Kokemus oli kuitenkin tosi miellyttävä ja aion ehdottomasti mennä kerhoon uudestaan. Plussana päivälle mainittakoon, että neuvolassa tapaamani äiti oli todella mukava ja vielä sattumalta samalta alalta kuin minä.
Vauvakerhojen lisäksi olen käynyt kerran kaupungin avoimessa päiväkodissa, jossa oli lähinnä leikki-ikäisiä. Luulen, että jos jossain vaiheessa olen kotona leikki-ikäisen kanssa, menen tuollaiseen kerhoon mielelläni. Siellä lapset saavat virikettä ja vanhemmat lasten leikkien lomassa juttukavereita. Mahtava juttu, että tällaisia kerhoja järjestetään seurakuntien ja kaupungin toimesta. Tuntuu, että suhteellisen pienellä panostuksella saa paljon hyvää aikaiseksi.
maanantai 30. syyskuuta 2013
Pikkujuttuja
Viikonloppu hujahti ohi taas aivan liian nopeasti. Ennätettiin onneksi touhuta yhdessä perheenä ihan perusjuttuja ja nähdä välillä myös kavereita ja sukulaisia. Miksi liian usein tuntuu, että vaikka ollaan yhdessä, emme ennätä olla tarpeeksi YHDESSÄ. Ehkä lataan Peten vapaapäiville liikaa paineita. Onneksi pian on syysloma ja myös muuta mukavaa vaihtelua arkeen on tiedossa.
Lauantaina kävimme kaupungissa moikkaamassa ystäviä aamukahvien merkeissä. Lapsuudenystävä saa marraskuussa toisen lapsensa ja taitaa olla lähimmässä kaveripiirissäni ensimmäinen, jonka perhe muuttuu nelihenkiseksi. Kovasti sieltä Kertulle samanikäistä kaveria odotellaan.
Viime päivät ovat Kertulla olleet jonkinlaista siirtymäaikaa. Hänella taitaa olla käynnissä ainakin tiheän imun kausi, sillä syöntivälit ovat lyhentyneet selkeästi. Öisin tämä aiheuttaa minulle hieman harmaita hiuksia, koska olin jo ehtinyt tottua yhden imetyksen taktiikkaan. Internetin ihmeellisestä maailmasta luin, että tiheän imun kausi on tyypillinen juuri kolmen kuukauden iässä.
Iltaisin hieman lisääntyneet kitinät olemme Peten kanssa tulkinneet väsymykseksi. Ongelmana saattaa olla, että Kerttu nukkuu nykyisin päivisin todella lyhyissä pätkissä (arviolta 30-45 min). Tänä viikonloppuna hän vahingossa nukkui kumpanakin päivänä pidemmät päikkärit, joten kokeilin tänään nukuttamista ulkona parvekkeella. Tänään laitoin hänet päiväunille parvekkeelle, jossa hän nukkui lähes kolme tuntia! Ilmeisesti raitis ulkoilma saattaa olla ratkaisu tähän pulmaan.
Sellaista kuuluu meille tänä maanantaina. Ei mitään kovin jännittävää, mutta meidän päivät muodostuvatkin pikkujutuista. Huomenna olisi luvassa ensimmäinen lihaskuntotreeni ystävän kanssa hänen luonaan. Yhteisestä jumpasta olisi tarkoitus tehdä viikottainen tapa. Saa nähdä millaisen shokin onnettomat vatsalihakseni huomenna saavat. ;)
Lauantaina kävimme kaupungissa moikkaamassa ystäviä aamukahvien merkeissä. Lapsuudenystävä saa marraskuussa toisen lapsensa ja taitaa olla lähimmässä kaveripiirissäni ensimmäinen, jonka perhe muuttuu nelihenkiseksi. Kovasti sieltä Kertulle samanikäistä kaveria odotellaan.
Viime päivät ovat Kertulla olleet jonkinlaista siirtymäaikaa. Hänella taitaa olla käynnissä ainakin tiheän imun kausi, sillä syöntivälit ovat lyhentyneet selkeästi. Öisin tämä aiheuttaa minulle hieman harmaita hiuksia, koska olin jo ehtinyt tottua yhden imetyksen taktiikkaan. Internetin ihmeellisestä maailmasta luin, että tiheän imun kausi on tyypillinen juuri kolmen kuukauden iässä.
Iltaisin hieman lisääntyneet kitinät olemme Peten kanssa tulkinneet väsymykseksi. Ongelmana saattaa olla, että Kerttu nukkuu nykyisin päivisin todella lyhyissä pätkissä (arviolta 30-45 min). Tänä viikonloppuna hän vahingossa nukkui kumpanakin päivänä pidemmät päikkärit, joten kokeilin tänään nukuttamista ulkona parvekkeella. Tänään laitoin hänet päiväunille parvekkeelle, jossa hän nukkui lähes kolme tuntia! Ilmeisesti raitis ulkoilma saattaa olla ratkaisu tähän pulmaan.
Sellaista kuuluu meille tänä maanantaina. Ei mitään kovin jännittävää, mutta meidän päivät muodostuvatkin pikkujutuista. Huomenna olisi luvassa ensimmäinen lihaskuntotreeni ystävän kanssa hänen luonaan. Yhteisestä jumpasta olisi tarkoitus tehdä viikottainen tapa. Saa nähdä millaisen shokin onnettomat vatsalihakseni huomenna saavat. ;)
Voittajaksi selviytyi...
 |
| Kuva nro 1. (Laura) (8 ääntä) |
Voittajakuva kalasti itselleen kahdeksan ääntä. Valokuvaajana toimin minä! Jee! Aivan liki ja jaetulla kakkossijalla kuvat nro 4 (minun) ja 5 (Peten). Muutama ääni annettiin myös blogin ulkopuolella. Kiitos kovasti kaikille äänestäneille.
 |
| 2. sija (Pete) (7 ääntä) |
 |
| 2. sija (Laura) (7 ääntä) |
 |
| 4. sija (Pete) (1 ääni) |
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)