Kiitos kaikille äänistä valokuvakilpailuun! Vielä joku voisi äänestää suosikkiaan, koska tällä hetkellä mennään kahden kuvan osalta tasatilanteessa ja voittaja olisi saatava selville. ;)
Tässä tekstissä kuitenkin jälleen juttua tuosta päiviemme auringosta, joka tällä hetkellä nukkuu viereisessä huoneessa päikkäreitään. Kerttu kehittyy valtavasti joka päivä tai siltä se ainakin äidistä tuntuu. Tänä aamuna hän löysi kätensä kunnolla ensimmäistä kertaa. Niitä hän jaksoi ihailla ja niille jutella vaikka kuinka pitkään: "Voi mitkä ihanat kädet! Onko ne minun?" En tiedä liittyykö kyseiseen edistysaskeleeseen, mutta neiti on ollut selkeästi hieman kärttyisempi tällä viikolla. Varsinkin iltaisin kitinää on ollut jonkin verran. Onhan se toki iso juttu, kun tajuaa, että nuo heiluvat jutut naaman edessä todella ovat itsessä kiinni.
Eilen kävimme pitkästä aikaa neuvolan perhevalmennuksessa tapaamassa viime keväältä tuttuja pariskuntia. Kaikilla oli nyt vauvat mukana. Hauska oli seurata muita samanikäisiä pieniä ja heidän vanhempiaan lastensa kanssa. Havaitsimme Kertusta uuden, yllättävän piirteen. Hän on tainnut olla koko pienen elämänsä huomion keskipisteenä, joten muiden vauvojen keskellä huomiosta piti taistella kiljumisin ja kirkaisuin! "On se prkl kumma kun nuo aikuiset eivät huomaa kuinka ihana pieni vauva olen. Jos kiljun oikein kovaa, ehkä ne alkavat seurustella kanssani."
Olemme käyneet perhevalmennuksessa tämän ryhmän kanssa nyt yhteensä kolme kertaa ja vielä olisi yksi kerta jäljellä. Puhuimme Peten kanssa kotimatkalla siitä, että valmennuksen anti jäi hieman köyhäksi meidän osaltamme. Tällaisesta uteliaasta henkilöstä oli mielenkiintoista seurata muita samassa tilanteessa olevia vanhempia, mutta kovin paljon uutta tietoa en saanut. Pete ilmoitti, että taitaa jättää viimeisen kerran väliin. Kenties paras anti oli muutamat puhelinnumerot, jotka keräsin eilen muilta äideiltä mahdollisia tulevia vaunulenkkejä varten.
Aika rientää hirmuista kyytiä eteenpäin. Syksy iski tällä viikolla viimeistään oikein kunnolla ja tyttö lähestyy uhkaavasti kolmen kuukauden ikää. Äskenhän vasta oli ne heinäkuun helteet ja pieni tuhiseva käärö rinnan päällä. Pohdiskelen vauvan ulkovaatetusongelmia (mikä on liikaa, mikä liian vähän), toiveissa siintävää päiväunirytmiä (yritänkö muokata monista pikkupäikkäreistä yhdet pidemmät vai annanko asian edetä omalla painollaan) ja sisustusjuttuja (alan lehtiä kahlattu pikkupäikkäreiden aikaan vino pino).
Joka päivä jaksan ihailla ja ihmetellä lastani. Miten kaunis ja taitava hän on! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti