Kuulumisia viikolta 26

Ajattelin pistää taas vähän muistiin raskaustuntoja ennen kuin ne unohtuvat kokonaan. Odotus on edelleen sujunut tosi hienosti, vaikka muutamia pikkuprobleemia on alkanut ilmetä. Hassua niissä on, että jotain pientä vaivaa löytyy koko ajan, mutta vaivat vaihtelevat paljon. Välillä saan hyvin nukutuksi, välillä on aika vaikeaa. Välillä seuranani on aika ikävä pakarakipu, nyt sekin on pysytellyt poissa kokonaisen viikon. Väsymyksestä ei ole ollut samassa mittakaavassa vaivaa moneen viikkoon. Viime yönä heräsin ensimmäiseen suonenvetooni kiroillen kuin merimies ja säikäyttäen samalla Peten pahan päiväisesti.

Se vaivoista. On tämä raskaanaoleminen suurimmaksi osaksi aika kivaa. Tuntuu hassulta, kun vauva ilmoittelee olemassaolostaan pitkin päivää. Oppitunneilla olen onnistunut pitämään ajatukset aika hyvin kasassa, mutta välitunneilla meillä on pikkuisen kanssa monesti oma hetki. Alakoululaiset on niin suloisia kysymyksineen ja mahan taputteluineen. Huomaan, että tässä olotilassa alakoulu työympäristönä sopii minulle hyvin. Kaikkien odottavien äitien tulisi olla ekaluokkalaisten ympäröiminä monta tuntia päivässä. ;) Saa nähdä miten ajatus pysyy kasassa ensi viikolla sitten lukion puolella.

Muuttunut ulkomuoto ei ole vielä vaivannut minua juurikaan. Hyvin harvoin tulee kovin iso olo, mutta valokuvat saattavat hätkähdyttää. Viime viikot minulla on ollut itseasiassa yllättävän nätti fiilis. Hiukset ja iho voivat hyvin eikä pelkäämääni turvotusta ole vielä kovasti ilmaantunut. Tiedän, kesä on vasta tulossa. On itseasiassa ihan vapauttavaa, kun koko ajan ei tarvitse miettiä mahamakkaroita. Yksi iso makkara mukana kulkee joka tapauksessa. Toki välillä ajatukset siirtyvät jo synnytyksen jälkeiseen aikaan, mikä hieman kauhistuttaa. Millaisia pysyviä muutoksia vartaloon jää raskauden, synnytyksen ja imetyksen jälkeen? Nämä ovat kuitenkin sarjassamme turhanpäiväiset pohdinnat. Olipa muutokset millaisia tahansa, en niiden takia jättäisi lapsihaaveita.

Ajatukset alkavat hiljalleen siirtyä jo vauva-aikaan. Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin edelleen vain raskaana unhoittaen tyystin sen faktan, että mitään vauvaa todellisuudessa on tulossa. Jotain henkistä valmistautumista huomaan alitajuisesti nyt tekeväni enemmän kuin ennen. Pohdin vielä lähinnä tulevaa elämänmuutosta ja uuden arjen muotoutumista, en niinkään kasvatusideologioita tai periaatteita. Niiden aika on myöhemmin, jos sillonkaan.

Jonkin verran olen miettinyt, mitä asioita kannattaisi vielä tehdä kun "pystyy". Kahdenkeskinen ulkomaanmatka oli toiveissa, mutta sen jo toteutimme. Kummilapsia ajattelin nähdä hieman ahkerammin, kun heille vielä riittää energiaa. Yksi tyttöjen viikonloppu on pian edessä, mutta muutenkin tyttöjen iltoja olisi kiva järjestää. Tuleeko teille mieleen jotain, mitä ehkä kannattaisi touhuta nyt kun on vielä lapseton? (Ja tiedän, että kaikkea tätä voi tehdä myös myöhemmin, mutta se voi olla aluksi hieman haastavampaa.)